sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ja lisää jalka-asioita

Esittelyvuorossa tourin ensimmäisen stagen sukat, Twist & turns. Näillä starttasin intoa puhkuen, ja huomasin resorit neulottuani että ensimmäiset ovat jo valmiita... Että siinä näyte meitsun nopeudesta. No en tosin startannut välittömästi ohjeen ilmestyttyä, olin silloin vielä töissä, jonka jälkeen toimitin logistisia velvollisuuksiani ympäri kaupunkia ja vasta illalla pääsin istumaan ja tavaamaan ohjetta. Selitystä tulee kuin suomalaisurheilijalla olympialaisissa...

Twist & turns, Regia 4-ply Kaffe Fasset, puikot n:o 2, koko S, 70 g

Kuvio oli helppo ja sen oppi ulkoa nopeasti. Senkun vain posotteli menemään. Sukille ei ollut vielä tehdessä ajateltu omistajaa, valitsin pienimmän koon ja arvelin näille aikanaan jalat löytyvän. 


Kuten sitten löytyikin. Sukkia kuvatessani totesin näiden sopivan minulle just eikä melkein. Mitä enemmän mallailin jalkojani kameralle, sitä mukavammilta sukat tuntuivat. Jos joku olisi sattunut yllättämään minut sinä helteisenä päivänä kun kuvasin koipiani villasukissa, olisi saattanut olla hyvät selitykset hakusassa. 

Mun sukat.


Vielä ennen viimeistä etappia virkkailin toisetkin Ruby-tossut valmiiksi, nämä syövät kivasti Tennesseen jämiä joita tuntuu riittävän ja riittävän.


Nyt on tour takanapäin, vielä yhdet sukat odottavat esittelyään. Hillitön startiitti puskee päälle, ja puikoilla onkin jo jotain aivan muuta. Haaveilen avustavani Korvatunturin joukkoja muutamalla pehmeällä paketilla, joihin kuvittelen tuhoavani hurjat määrät lankatynnyrini sisältöä. Kuvitelmissani joulukuussa tynnyri kumisee tyhjyyttään, korkeintaan pari yksinäistä lankakerää pyörii pohjalla ja etsii kaveria. Ehkä ei kuitenkaan tänä jouluna...

lauantai 6. elokuuta 2016

Lisää sukkia ja kukkia

Tourin stage 5 osui juuri päällekkäin rippijuhlien valmistelun kanssa, kesän kelit olivat ärsyttäneet hermovauriosäryn mukavaan iskuun ja kaiken kukkuraksi vietin vielä usean kesälomapäivän hammaslääkärin tuolissa. Olen öisin alkanut purra hampaitani yhteen ilmeisesti kipujen vuoksi, ja legot ovat ottaneet vähän siitä osumaa. Nyt olen jonossa yökiskojen tekoon, jotta hammasraukat säästyvät pahimmalta kiristelyltä.

Vitosetapin sukka olisi ollut mosaiikkineuletta, mulle uusi tuttavuus ja varmasti olisin normioloissa kokeillutkin, mutta nyt tuntui siltä että liika on liikaa. Jätin tämänkin etapin väliin, ja otin työn alle sukat n:o 2, jotka odottivat terien tekoa.

Tour stage 2, I remembered again. Drops Fabel, 78 g, puikot 2½.
Koko S

Ai että minä sitten tykkään palmikoista. Niiden kieputtelussa on jotain hypnoottista ja työ tuntuu etenevän kuin itsestään. Sukat tehtiin varresta aloittaen mikä ei ole ihan suosikkitapani, mutta tässä ei haitannut pätkääkään. Sen kuin vain posotteli menemään ja seurasi hyvinkirjoitettua ohjetta. Kantapää tehtiin hauskasti kiila/tiimalasisekoituksena (täysin valistumaton diagnoosi) ja kantapään jälkeen sukka tuntuikin valmistuvan hujauksessa.

Koska tein sukat koossa S, valitsin kärkiin lyhyemmän kaavion. Pidemmällä valinnalla sukista olisi tullut varmaankin toooodella pitkät ja kapeat. 


Lankavalinta ei ihan ollut paras mahdollinen tälle mallille, pienet runsaat palmikot tahtovat vähän hävitä langan kirjavuuteen. Mutta kun olin päättänyt tehdä toursukat täysin varastolangoista, tämä oli paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Ja sädekehä loistaa pään päällä :D

Sukista tuli minulle liian suuret, mutta nämä menevätkin lahjapussiin koska ovat äitini jalkaan juuri sopivat niin kooltaan kuin väriltään. Fabel on edelleen yksi suosikkisukkalangoistani hinta-laatusuhteensa vuoksi. Kestävää, mukavaa kutoa ja värejä riittää. 

Sitten muutama kukkakuva loppuun. Daaliat avasivat muhkeat kukkansa vasta rippijuhlien jälkeen, ja kukkaloistoa on riittänyt jo kolmatta viikkoa. Olen talvettanut mukulat autotallissa turpeeseen upotettuna, ja yllättävän hyvin ovat säilyneet. Pientä hävikkiä on vuosittain, mutta sittenhän voi ostaa taas uusia mukuloita tilalle! Tämä kaktusdaalia on ilahduttanut lautasenkokoisilla kermanvalkoisilla kukillaan jo monta vuotta.



Talvella hamstraamani pelargonian pistokkaatkin ovat kasvaneet ja intoutuneet kukkimaan. Ehkä olisin voinut leikata näitä reippaammin niin olisivat haaroittuneet paremmin, mutta kukista olemme päässeet nauttimaan siitä huolimatta. Nyt pitäisikin keksiä miten tämä joukkio talvetetaan, kuistin hylly alkaa käymään auttamatta pieneksi. Tai sitten vain tuumailen niin pitkään että ensimmäiset yöpakkaset ratkaisevat ongelman puolestani.

Ensimmäinen työviikko on takana ja ensi viikolla alkavat koulut. Paluu normiarkeen tuntuu ihan mukavalta, vaikka luvassa onkin rankka talvi töiden suhteen. Illat alkavat jo hämärtyä ja ilma on viileää, ihana helpotus paahtavan helteen jälkeen. Koiratkin nauttivat taas kävelylenkeistä, poikkeuksena tosin Joe joka mieluiten viettäisi aikansa vedessä uiden. Viimeiset toursukat ovat puikoilla hyvää vauhtia valmistumassa, sitten pääsee startiitti valloilleen, sen lupaan!

maanantai 1. elokuuta 2016

Kesämuistoja loman lopuksi

Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä joka sujui nopeasti uusia projekteja suunnitellessa. Oli oikeastaan ihan mukava nähdä taas työkavereita ja luoda suuntaviivoja loppuvuodeksi. Tähän mielentilaan sopikin sitten pieni katsaus omaan pihaan, missä kesällä on lapio heilunut ja mistä jatketaan seuraavaksi.

Se toinen viime talvesta selviytynyt kärhö on intoutunut kukkiman upeasti uudessa tuessaan, se toinen selviytyjä puskee toisaalla vain lisää vihreää vartta. Istuttelin menetettyjen kärhöjen tilalle uusia, ja muutaman uuden vielä lisääkin. Nämä vaan ovat niin kauniita.


Eräs ikuisuusprojekti sai päätöksensä, kun ukkokulta naputteli cottage garden -penkin rajauksen loppuun. Tämä rajaus olkoon väliaikainen ratkaisu, mutta sain tyhjättyä kaksi kompostia ja kasan multaa uuteen penkkiin, ja nyt kurpitsat rehottavat voimakkaassa mullassa. Tynnyreihin kasvamaan laitetut krassit ja hajuherneet ovat sitkeästi taistelleet kirppoja vastaan, mutta kukinta taitaa jäädä tältä kesältä näkemättä.


Viime kesän urakkani "reuhurinteen kesyttäminen" näyttää nyt tältä: 

So far so good, tämä on pörriäisten ja perhosten lempipaikka -ja tykkään kovin itsekin. 

Tässä sitten vähän projektinalkua tuleville vuosille. Näkösuojaa naapurien tielle päin on jo laitettu alkuun mutta kasvua saanee odotella vielä muutaman vuoden. 

Kesäkuun puolessa välissä tasasimme ja hieman laajensimme uutta aluetta ja kylvimme nurmikon. Tänä kesänä ei ole tarvinnut huolehtia kylvöksen kastelusta...

Uuden alueen reunamalle kasattiin ylös nousseita kantoja ja juurakoita joiden päälle tyhjensin vielä neljä puutarhakompostikasaa. Tähän on muotoutumassa ruusukukkula, johon olisi tarkoitus vihdoin haudata vanhojen koiriemme tuhkat. Ensimmäisiä istutuksia on jo tehty: muutama ryhmäruusu, maanpeiteruusu, pari pionia ja neljä kärhöä. Tarkkaa suunnitelmaa en ole tehnyt, rajauksetkin vielä puuttuu, helleaalto puuttui peliin enkä ole kyennyt koskemaan lapioon kohta pariin viikkoon. Mutta eiköhän tämä tästä aikanaan valmistu. 

Viimeiset tour-sukat ovat nyt kantapäissä menossa, mielessä pyörii jo 1001 ideaa seuraavaksi aloitettavaksi työksi, joten startiittia on ilma sakeanaan. Syksyn kalenteri näyttää siltä, että minulla on oltava monenmoista kudinta: kevyttä matkakutomista, iso telkkarineule, jotain pientä välipalaa ettei ihan tylsisty, vähän työläämpi mutta kevyt kudin viikon työreissulle... 

Lauantaina oli lähellä etten kävellyt Kärkkäiseltä neljän Fabel-kerän kanssa ulos, mutta järki voitti kun pakotin itseni muistamaan paljonkos seiskapeikkoa oikein tynnyrissä majaileekaan. Eihän Fabel ja 7veikka ole ollenkaan sama asia, mutta taktiikka toimi ja palautin kerät hyllyyn. Olivat vielä ihan tylsät yksiväriset kerät eikä mitään erikoisjännää väriä. Lankojen sijaan ostin neidille kolme agilityestettä, mikä olikin kovin mieluinen tuliainen koiravahdille.

Aurinkoista elokuun alkua!