torstai 28. tammikuuta 2016

16 in 2016 eli Ikuisen Kaaoksen Taltuttamistempaus

Minähän olen jo tainnut mainita, että Räveltämö taitaa olla liian hurja paikka minulle. Nyt olen jo mukana sukkalapashaasteessa ja mysteerihuivia neulomassa, lankalaatikko on täynnä hengenheimolaisia ja mummojen ryhmässä osallistuin "lämmikettä nuorille" -keräykseen.
Neulomon aikaan kalisteluja ja tempauksia oli huomattavasti rajatumpi määrä, mutta nyt on koko maailma avoinna!

Mummoissa alkoi myös 16 in  2016 KAL, jonka säännöt alkavat näin:
Tarkoituksena on neuloa 16 asiaa valmiiksi vuoden 2016 aikana. Jokainen saa itse määritellä oman haasteensa. 
Ihan ensin hiiri haroi jo kovasti liittymään haasteeseen, 16 työtä, helppo nakki, mutta ikuisena individualistina päätin kuitenkin painottaa sääntöjen toista lausetta: Jokainen saa itse määritellä oman haasteensa. Mielikuvitus lähti heti laukkaamaan, ja näin tässä erinomaisen tilaisuuden hyökätä järjestelmällisesti muutaman ikuisuusongelman statuksen saaneen kohteen kimppuun. Jotta homma ei kävisi liian raskaaksi, tehtävien koko ja luonne vaihtelee huomattavasti. Jokaisella kohteella on kuitenkin erittäin perusteltu syy olla mukana tässä kauhugalleriassa.

Koska 16 on mukavasti jaollinen neljällä, ja neljä on kivasti symmetrinen luku (no on tässäkin syy!), jaoin kohteet neljään kategoriaan. Luonnollisesti joka kategoriaan kuuluu siis neljä kohdetta. Tasaisen vauhdin taulukkon mukaan yhdessä kvartaalissa pitäisi valmistua aina neljä kohdetta. Päätin, että kohde on valmis kun alkuperäinen kohde on kunnossa. Jos homma lähtee leviämään, niin sitä ei enää lasketa mukaan kohteen tehtäviin. Toisaalta ei saa myöskään fuskata kelkkomalla kamaa vain toiseen paikkaan väliaikaisesti, vaan kaikki kohteesta poistuva tavara on toimitettava loppusijoituspaikalleen.

Aidon LEAN -hengen mukaisesti kohteet on kuvattu lähtötilanteessa 9.1.2016 ja kuvat on tarkoituksenmukaisesti rajattu luomaan mahdollisimman paljon motivaatiota kohteen selvittämiseen. Nyt pidelkää penkeistänne kiinni, seuraavat kuvat eivät ole kaunista katsottavaa, ei stailattuja sisustuskuvia, valkoista näissä on vain lumi ja mahdollinen kuvan ylivalottuminen on tahaton vahinko, ei tyylikeino. Näillä ei päästä Avotakkaan kuin korkeintaan varoittavaksi esimerkiksi. Olen pahoillani.

1. kategoria: työhuone
Tuo murheenkryyni, tavaraa pursuileva it-keskus, peliluola, valmennuksen kehto. Vierasparat joutuvat yöpymään tämän kaaoksen keskellä. Hyökkäyksen kohteena olevat säilytystilat on jaettu neljään eri osa-alueeseen mielenrauhan säilymiseksi.



2. kategoria: piha
Tämä on mukava snacksi, tiedossa on oman puutarhavajan sisustaminen, tonttia rajaavan aidanteen istuttaminen, cottage garden -rinteen jatkaminen ja pohjoisrinteen kuolleiden tuivioiden korvaaminen elävämmillä. Tulis jo kevät!



3. kategoria: omaksi iloksi
Nämä on tarkoitettu tuottamaan onnistumisen iloa ja pientä palkintoa. Luvassa on IKIOMA tietokonenurkka, yöpöytä jolta rillit ei aina tipu lattialle, luku/kässänurkkaus ja päivitetty kirjanpito.



4. kategoria: yhteinen tuska
Vanhat tututhan ne tässä: vaatehuone jonne neiti on räjäyttänyt huoneestaan poistetun sisällön (ja samalla hajottanut yhden Elfa-tornin). Kuisti, tuo kotimme Bermudan kolmio, yhtään lasta ei ole tiettävästi vielä tänne kadonnut, pari laskua kylläkin. Ruokatilassa oleva pikkuhyllykkö joka imee romua tehokkaammin kuin sieniliina ja pitää saada poistettua uuden ruokaryhmän tieltä. Ja eteisen lipasto, tuo tilaihme joka näyttää toimivan autotallina, siivouskomerona, kirjahyllynä, kierrätyskeskuksena ja naulakkona.




No niin, nyt se on tehty. Koko roska on pamautettu julkisesti näkyville. Minä kun joskus omaa blogia miettiessäni pelkäsin että alan lavastamaan sisustuskuvia blogia varten, niin kovin oli turha pelko. Ennemminkin olisi kannattanut pelätä mitä kaikkea inhorealistista tänne suollankaan :)

Vielä kerran anteeksi, nyt vetäydyn nurkkaan häpeämään - eiku kutomaan!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Hillitön startiitti





Juuri nyt kärsin vaikeasta akuuttivaiheen startiitista. Ajatus vain yhdestä keskeneräisestä työstä kerrallaan ahdisti suuresti, ja pikkuveljen sukkien tikuttelun lomassa tuli laitettua alulle vähän yhtä sun toista. Allaoleva kuvakavalkadi voi järkyttää herkimpiä sekä laadullisesti että määrällisesti, lisäksi annetaan vielä spoilerivaroitus Winter Mystery Shawlia kalisteleville. Tosin mun kuvasta ei voi kovin pahasti spoilaantua, mutta kaiken varalle varoitus on nyt annettu. Tästä eteenpäin siis sitten vain omalla vastuulla:

Ensimmäisenä puikoille säntäsi revontulihuivi Ilun Neidonhiuksesta, lanka ja malli joiden yhdistämisen järjellisyyttä epäilen joka hetki kun tähän tartun. Lisäksi silmukkamerkkien malli on tähän surkein mahdollinen, ja ensimmäinen tehtävä olisikin vaihtaa merkit umpinaisiin renkaisiin. Kova pakkanen karhennutti raivokkaasta rasvauksesta huolimatta kädet, ja ohuttakin ohuempi pehmoinen lanka takertui tätä tehdessä sormiin. Menossa 2. kaavio, mutta nyt odottakoon pehmeämpiä käsiä.


Seuraavaksi alkoivat huutaa lampaanvillat, ensin ne paksummat mutta lopulta päädyin aloittamaan ohuemmista. Käly valitsi whappikuvan perusteella kolme väriä ja esitti toiveen raidoituksesta. Koska hän toivoi harmaata pääväriksi, lankaa on nyt tulossa lisää... tämähän on vallan mainio stashintyhjennysprojekti ;P
Park Ave cardigan ehti edetä jo kainaloihin asti kunnes prioriteetti ykkösen kuuma projekti tuli ja kiilasi ohi.


Aktiivisempi Ravelry-elämä alkoi poikia lieveilmiöitä jo ensimmäisten viikkojen jälkeen. Jonkun sulovileeniketjun houkuttelemana huomasin liittyneeni (juu juu, ihan kävi tiedostamatta) SusannaIC:n Winter Mystery Shawl kal:iin. Kun sai ilmaiseksi, muuten ohje olisi monta dollaria. Kyse ei ole siitä olisinko myöhemmin ostanut sen ohjeen, vaan näin upean mahdollisuuden kuluttaa lankaa. Ohje oli kovin liberaali, kaikki langat lacesta DK:hon asti käy mainiosti ja vaikka sitäkin paksummat langat. Mieli ehti muuttua muutamaan kertaan, ja lopulta päädyin itsevärjäämääni Wooliin. Toinen vihje tuli eilen, tässä ekan vihjeen kuva:


Ahkerasta aloittelusta huolimatta lankatynnyri alkoi olla kovin ylensyöneen oloinen, ja kansi ei enää pysynyt kiinni. Pienenä sivujuonteena kuvaan astui myös Ikuisen Kaaoksen Taltuttamistempaukseni, jonka ensimmäisenä kohteena oli juurikin lankatynnyrini sijaintipaikka. Jossain lehdessä joulun alla oli ohje seiskapeikosta virkatulle kassille, ja ohje löytyi kuin ihmeen kautta. Ylläripussissa oli monta kerää kirjavaa lankaa, erivärisiä ohuita sekoite- tai tekokuitulankoja kerittynä yhteen. Olisikohan ajatus ollut joskus kutoa mattoja? Näistä ajattelin virkata ainakin yhden kassin kokeeksi, tein aloitussilmukat valmiiksi ja näin sain kerät siirrettyä wip-tynnyriin. Problem solved!


Sitten vielä se prioriteetti ykkösen projekti. Valmisteluun tarvittiin hieman klikkailua nettikaupassa, ja torstaina sain noutaa paketillisen Dropsin Big Merinoa. 


Koska tämä sai ykkösprioriteetin (eikä lankatynnyriin oikeasti mahdu mitään) Ciabatta pääsi heti puikoille. Lauantaille sattui sopivasti vertaistukiryhmän tapaaminen, joten yläosa on jo edennyt vauhdilla. Lanka on ihanan pehmeää ja vitosen puikoilla syntyy nopeasti valmista. Fiilis voi tästä hieman muuttua kun pusero etenee ja sylissä alkaa olla puolen kilon paremmalla puolen lämmintä merinovillaa. Mutta ei murehdita sitä vielä!



Tässä nämä startiitin tulokset sitten ovat, minun kun piti kutoa sukkalankoja pois varastoista. Ei näistä vielä mikään täytä jämälankasukkien kriteereitä, joten pitäisköhän laittaa yhdet sellaisetkin aluille? Ihan sellaisen pienen matkatyön tarpeen varalle? Rehellisyyden nimissä nyt alkaa wippitynnyrissäkin olla ruuhkaa, joten ei kai auta muu kuin kutoa näitä pois. Jämistellään sitten joskus!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Pikkuveljelle sukat

Nyt on käsityöharrastukseni noussut ihan uudelle levelille, kun nuorin veljeni laittoi kyökin kautta toivetta villasukista. Kyllä voi pienellä saada isosiskon onnelliseksi, ja veljen sukat pääsivät puikoille heti Tapaninpäivänä. Nallen lopuista löytyi sopivan laimeaa värimaailmaa miehiseen makuun, harmaata ja tummansinistä. Kolmosen puikot olivat sen sijaan mystisesti kateissa, joten puolta milliä pienemmällä puikkokoolla lähdettiin vääntämään peltiä.



Koska oli kyse jämäkeristä, tein sukat itselleni perinteisesti kärjestä alkaen yhtä aikaa magic looppaamalla. Varsiosassa tosin hermo petti neljään jatkuvasti sotkussa olevaan kerään, ja jaoin kiltisti sukat kahdelle eri puikolle. Koska kotona ei ollut sopivaa sovitusjalkaa, terän mitta aiheutti hieman päänvaivaa. Kantapään tein kiila-look-alike, ja se aina vain näyttää hassulta mun tekeleissä. Tosin näissä kuvissa sukkia ei ole höyrytetty, joten kantapää näyttää tosi erikoiselta. Tiimalasi on enemmän mun mieleen, mutta sopii vain tällaiseen luikerompaan räpylään joten tässä tapauksessa se oli poissuljettu juttu.


Sukat veljelle, koko 41/42, Nalle, puikot 2½, 116 g
10+10 s kärkialoitus, 60 s, terän mitta ennen kantalappua 17 cm.

Varsia jatkoin niin pitkään kuin sinistä lankaa riitti 2o2n ribbinä. Päättely Jeny's Surprisingly Stretchy Bind-Off:illa joka alkaa jo sujua ulkomuistista. Sukat olisivat nyt toimitusta vaille valmiit, vähän jänskättää miten kriittinen kuluttaja suhtautuu näihin. Sukkiin jäi yksi raidoitusvirhe joka olisi vaatinut koko kantapään purkamista, joten päätin että se jääköön tekijän merkkinä sukkiin. 




Nyt on armoton startiitti, ja puikoille on sujahtanut jo yksi huivi, villatakki ja koukulle kassi. Samassa vimmassa kliksuttelin Tapiolta itselleni lisää lankaa, kun poika pyysi ( <3 !!! ) tekemään itselleen villapaidan. Malliksi kelpuutettiin Ciabatta, maksullinen ohje Ravelrystä. Langaksi valikoitui Dropsin Big merino a) hinnan ja b) konepestävyyden vuoksi. Lisäksi hurahdin ilmoittautumaan Winter Mystery KAL:iin johon ensimmäinen vihje ilmestynee tänään.

Ravelry ei selvästikään tee mulle hyvää, tai sitten KyJy sai minut uskomaan liikoja omasta tekemisen tahdistani ;D Taitaa olla parasta laittaa läppäri kiinni ja lähteä virkistäytymään -22 asteen pakkaseen herraseurassa, jospa se saisi päästä turhat haihattelut häviämään.

Raikasta talvista viikonloppua!



sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Joulukalenteri 2015

Jospa vihdoinkin saisin esiteltyä joulukalenterisukkani, Neulistin ja Vyyhdin  jälleen järjestämän jämälankavillasukkajoulukalenterin iloiset tuotokset. Pääsin työreissuni vuoksi jämistelemään vasta itsenäisyyspäivänä, mutta no hätä, kun kärjet olivat olleet valmiina odottamassa jo lokakuulta asti!

Tällaiset niistä sitten tuli:

Puikot 2½, silmukoita 2 x 28, 8+8 s kärkialoituksella. Kantapään paikka n. 15,5 cm kärjestä. Kaikenlaisia langanjämiä...

Sukat valmistuivat jo joulupäivänä, ja vahingossa resorit tulivat tehtyä eri väreillä. No haitanneeko tuo, kun väriä on sukissa jo ihan riittävästi?
Hieman jäi kaihertamaan nuo siniset raidat. Aina kun väri määräytyi esim. syntymäajan, syntymäpäivän, päällä olevien vaatteiden, veriryhmän,  tms henkilökohtaisen jutun mukaan, mulle tuli väriksi sininen. Minä kun en ollenkaan ole sinisen ystävä, mitä tämä siis viestittää???  Poikkeus oli toki 22.12. jolloin testattiin kuka Beatrix Potterin luoma hahmo olisi. Siilirouvan essusta sai leveän valkoisen raidan sukan yläosaan, joka näyttää nyt Itävallan lipulta. 


Kivat sukat jälleen, jätin kirjoneuleet jälleen taitavempien tehtäväksi. Tälle vuodelle olenkin ottanut tavoitteekseni vähintään yhden kirjoneulesukkien tai lapasten teon. Kaheleissa KALeissa on suuripieni sukkalapashaaste, johon osallistun seuraavanlaisella listalla:
  • en osta lankaa tätä tempausta varten. Jos saan lankaa, niin sehän on ihan eri asia!
  • ainakin yksi kirjoneule (tätä olen karttanut kuin ruttoa)
  • ainakin yhdet sukat ja lapaset itselle
  • ainakin yhdet polvisukat
  • ainakin yhdet sukat uudella ohjeella

Lisäksi Mummot Lumessa -ryhmän 16 in 2016 KAL olisi houkutellut, mutta päätinkin varastaa idean ja siirtää sen omaan käyttööni ikuisen kaaoksen taltuttamistempaukseen. Säännöt olen jo luonut ja homma laitettu onnistuneesti alulle, lähtötilanne on dokumentoitu. Ehkäpä jonain harkitsemattomana hetkenä purskautan sen tännekin kauhisteltavaksi :P

Eli ihan on samat vinkeet kuin aina ennenkin, haasteita, KAListelua, tempauksia... ankara startiitti ravistelee, mutta puikoilla on edelleen ne samat nitisevät Nalle-sukat pikkuveljelle. Uuden vuoden lupauksena menin hönkäisemään naapurin neulepirkolle, että en osta enää seiskapeikkoa, kun mun puikoilta päästessään sukat näyttävät jo valmiiksi käytetyiltä. Katsotaan miten pystyn vuoden ajan vastustamaan oranssien hintalappujen kutsua!



perjantai 1. tammikuuta 2016

Tilinpäätös vuodelta 2015


Tällaisia vyyhtejä muutti meille kassillinen jouluaattona. Ihan vain lainaan, langat kuuluvat kälylleni joka pyysi "tekemään näistä meille jotain". Omien lampaiden villaa, nuo vasemmanpuoleiset ovat valistuneen arvaukseni mukaan jotain 7veikan vahvuista ja nuo ylemmät värikkäät menee Nalle-kastiin. Paksumpaa on noin puoli kiloa, ja ohuempaa reilu kilo. Lisäksi sain ylläripussin (850 g) sekalaisia jämiä itselleni. 



Inventoin stashini viikonloppuna, ja nyt on excelit kunnossa ensi vuotta varten. Totesin tynnyrini olevan jälleen ratkeamispisteessä, ja positiivisesti ajatellen olen nyt onnistunut kuluttamaan kaikki isot erät samanlaisia lankoja, eli vuosia marinoituneet "villatakkilangat" joita olikin kertynyt ihan kivasti. Vuonna 2015 kudoin 4729 g, ja ostot olivat maltilliset 1650 g aina jouluaattoon asti. Stashin sisältö onkin pääosin erilaisia jämiä tai yksittäiskeriä, ja päädyin varastoimaan ja luetteloimaan ne materiaalin ja puikkokoon perusteella. Eli sukkalanka 2½-puikot jne. Pienen pohdinnan jälkeen lisäsin nämä "adoptiolangat" myös kirjanpitooni, sillä käsieni kautta nekin kulkee, ja on kiva nähdä mitä onkaan tullut tehdyksi. 

Tämän päätöksen myötä aloitan vuoden 2016 6626 g stashin omistajana ja liityin samalta istumalta Ravelryn Lankalaatikkolaisiin. Nyt jos koskaan tarvitaan vertaistukea, kun lähden tuhoamaan noin viittä kiloa sekalaisia lankapalleroisia!

Vuoden 2015 onnistumisiin luen ehdottomasti Kyjyn, vaikka sainkin sen finaaliin vasta joulupäivänä. Taputtelen itseäni selkään, ja julkaisen tässä "kunniataulukkoni", kävin sen kaappaamassa talteen Neulomosta. Neulomo on nykyään piilotettu niin monen mutkan taakse, että pahoin pelkään sen jäävän omalta osaltani historiaan. Harmi, sillä se oli yksinkertaisuudessaan oikein kiva alusta (no olihan siinä puutteensa, mutta silti) ja seurahan oli mitä parasta.


Mysteerihuivi ja joulukalenterisukat jääkööt seuraavien postausten varaan, mutta tässä todisteet Muru-tuubista ja säärystimistä:



Kyjy #18&10: Muru -tuubi Drops Alaska  ja säärystimet Lidlin karheasta sukkalangasta

Lopuksi vielä perinteinen tilinpäätös

kudoin  4729 g
ostin lisää  4080 g
tehtyjä töitä 31 kpl
suurin yksittäinen työ 883 g jakkaran päällinen
pienin yksittäinen työ  32 g it's BRR time -pipa
eniten lankaa rohmusin  2530 g joulukuu
eniten lankaa kulutin   883 g helmikuussa,
vähiten valmista syntyi  0 g toukokuussa
lankaa ei hypännyt ostoskoriini tammi-, helmi-, maalis-, touko-  ja elokuussa
lankavarastoni pieneni  649 g


Näillä eväillä tähän vuoteen!