tiistai 21. huhtikuuta 2015

Matkatuomisia

Olipa mukava palata kotiin, kun oli jotain tuomisia itsellekin! Matkakäsityöni Holst Garnin Coastista valmistui juuri ennen laskeutumista kotimaan kamaralle. Koneessa oli iso ryhmä kiinalaisia eläkeläisiä matkalla Euroopan kiertueelle, ja oli turha kuvitella minun unenlahjoillani ottavansa nokosia siinä metelissä. Porukka oli aika eläväistä sakkia, eivät olleet syödessäänkään hiljaa tai paikoillaan. Mummut jumppasivat koneen käytävällä, kännykkäkamerat tallensivat iloisia ilmeitä ja matkaohjelmaa tavattiin porukalla. Sen verran papereissa oli länsimaalaisiakin merkkejä, että selvitin keikka-aikataulun olevan maa per päivä, ja kohteita oli parikymmentä. Tuohon kyllä totisesti tarvitaankin energiaa! 

Katselin siis leffoja ja virkkailin huiviani kiinalaismummojen hypistellessä valmistuvaa huivia ja näytellessä peukkua ja voitonmerkkiä. Huivi valmistui siis sangen hilpeissä tunnelmissa, ja teki mieli itsekin hieman tuuletella kun sain langanpään pääteltyä.

Huivi Holst Garn Coast, 100 g, koukku 2½

Jos olisin lukenut printtaamani ohjeen tai edes vilkaissut kaaviota, olisi paljastunut ajoissa että vanha tuttuhan tämä:
Ohje Dropsin sivuilta, tunnettu myös Mother of Bride -huivina

Tähän Dropsin huiviin olisi ollut erillinen reunuskaavio, mutta minusta tämä kaksivärinen huivi ei sitä nyt kaivannut. Tummempi ulkoreuna riittää minulle tähän reunukseksi. Lanka oli aivan mahtava tuttavuus, 55% lampaanvillaa ja 45% puuvillaa. Pehmeää eikä kutita, joten täydellinen huivilanka.


Kotiin päästyäni piti tietenkin käydä pihakierroksella olisikos jotain uutta putkahtanut esiin. Lumet olivat kadonneet miltei kokonaan, ja krookuksia työntyy esiin jo pitkin pihaa. Jopa nurmikolla oli pari kukkaa, mikä lie pikku apulainen ne on sinne kuskannut?

Särkynytsydän työntyy esiin uudessa pohjoispenkissä.

Istutin uuteen pohjoispenkkiin kolme revontuliatsaleaa joista kaksi on komeasti silmuilla, mutta kolmas näytti kovin kuolleelta. Raaputin varovasti yhtä oksaa, ja kyllä siellä oli vihreää alla, odotellaanhan siis vielä.
Revontuliatsalea, kyllä kuoren alla on selvästi vihreää!

Etelärinteen uudesta rinnepenkistä piti käydä tihrustelemassa pionit, miten niille kävi talvella. Hyvällä mielikuvituksella näin kaikissa elonmerkkejä, tai sitten se on vain toiveajattelua.
Kiinanpioni Maxima Festiva -tai ainakin pienet alut.

Piha on kyllä odottanut kuopsuttajaansa, ja täytyykin putsailla istutuksia aina tilaisuuden tullen. Kohta saa taas käsityöt jäädä vähän toisenlaisten käsitöiden tieltä, alkaahan ufojen hävityskin olla jo voiton puolella. Minulla on rästissä yksi talvilomapäivä, ja olen nyt jemmaillut kalenteriin sille tilaa ensi viikon alkuun. Olisipa luksusta saada olla yksin koko päivän pihalla puuhailemassa!  

tiistai 14. huhtikuuta 2015

On siis kevät

Otsikko on kyllä hieman harhaanjohtava, en ole kuljeskellut Hakaniemenrannassa päinkään, ihan eri kasvuvyöhykkeellä eli omassa pihassa kamera kaulassa. Meillä on vielä lunta maassa paikka paikoin, mutta kevään merkkejä löytyi jo ilahduttavasti sieltä täältä.



Krookukset työntyvät takuuvarmasti esiin,  valkoiset vielä nupussa mutta siniset olivat jo komeasti auki koko viikonlopun ajan.
 

Jänöset ovat jälleen verottaneet kasvustoa suojauksista huolimatta, ja yksi rodo näyttäisi heittäneen henkensä talven aikana. Mustaherukka 'Pohjan Jätti' aukoo jo silmujaan innokkaasti. 

Mielipuuhaani keväisin on kulkea pitkin pihaa ja katsoa mitä sieltä hangen alta paljastuukaan. Vanhoja tuttuja, aina jotain yllätyksiä joita en muista ollenkaan istuttaneeni ja aina jotain jää yhden kesän iloksi. Kesäisiin fiiliksiin pääsin tuoksuttelemalla tätä timjamia joka näytti talvehtineen hyvin uudessa rinnepenkissä. 




Tämän viikon vietän työhommissa Kiinassa, tänään vietän etäpäivää valmistellen huomenna alkavaa kolmipäiväistä workshopia, ja seuraavan kerran pääsee huokaisemaan lauantaina lentokoneessa. Luonnollisesti virkkuu on mukana, ja matkalaukkuunkin hyppäsi viime metreillä pientä käsityötä :D Tulomatkalla virkkuuni herätti jälleen huomiota ympäröivissä kiinattarissa, ilmeisesti käsityöt ovat heillä vähän iäkkäämpien etuoikeus? 


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Voi miksi ryhdyinkään!

Mitäpä äiti ei tekisi lastensa pyynnöstä, vaikkapa tossut uusimman Novitan ohjeella. Hieno idea käyttää 7veikan jämiä tossuihin, jotka virkattiin nelinkertaisella langalla. Nopea homma pääsiäispyhiksi.


Neiti valikoi langat, vaaleanvihreää palmikkosukkien jäljiltä ja valkoista (!!!) jota äiti ei ole ehtinyt vielä värjätä. Ohjeessa oli sopivasti naisten koko 38, joten ei muuta kuin koukku heilumaan. Kahdeksan kerroksen jälkeen sovitettiin ja todettiin että tulee ihan liian leveä, purkuun. Uusi yritys 18 silmukalla, nyt päästiin jo kantalapun loppuun asti, kun totesin että lankaa näyttää sittenkin olevan aika vähän. Purin kantalapun ja aloittelin toista tossua, vihreä lanka riitti kahteen tossun kärkeen, ei pidemmälle. Onneksi oli lauantai-ilta ja kaupat kiinni tiistaihin asti... ei kun lanka-alertia liikkeelle jospa kavereilta löytyisi vastaavaa lankaa.  
Ei ihan, mutta onhan tuokin vihreää

Lanka-alert tuotti tulosta, ja kävin koiralenkillä hakemassa kaverilta kerän vihreää veikkaa. Virkkailin vaaleasta tossujen kärjet ja pohjaan vaihdoin tuon tummemman vihreän, lopputulos oli mielestäni ihan ok. Mutta eipä ollut neidin mielestä, hän ei missään nimessä halunnut kaksivärisiä tossuja. Pienen neuvottelun tuloksena tummempi vihreä yhdistettynä valkoiseen kelpasi, tyttö vain murehti kuinka paljon työtä menee hukkaan, kun aloitan tossut jälleen alusta. Lohdutin, että vielä enemmän työtä menee hukkaan, jos jatkan tossut kaksivärisinä loppuun ja ne jäävät kokonaan pitämättä.

Siispä taasen uusi aloitus, nyt se kävikin jo rutiinilla!  Maanantaina sainkin tossut valmiiksi, tyttö viiletti kavereiden kanssa ulkona joten en uskaltanut vielä päätellä näitä...
Tossut 7veikasta, koukku n:o 8, 195 g, 18 s, koko 38

Illan hämärryttyä tyttö kotiutui sovittamaan tossuja, nyt ne saivat päättelyluvan. Neiti oli tyytyväinen väritykseen ja malliin, ja ilmoitti että tossut jäävät nyt jalkaan "muokkautumaan".



Nukkumaan mennessä tossuista löytyi vielä pari pientä yksityiskohtaa korjailtavaksi, mutta ne saavat nyt luvan jäädä myöhemmin tehtäväksi, jos ärsyttävät vielä seuraavanakin päivänä. Äidillä oli nääs kiire luomaan silmukoita uuteen matkakäsityöhön!