keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vihdoinkin ulos kaapista

Niin vain on kuukausi vierähtänyt iloisesti ilman mitään elonmerkkiä täällä blogistaniassa. Osasyynä on ollut jouluun liittyvät salaisuudet, joita ei vaan passaa levitellä julkisesti ennen aikojaan, ja tekosyynä on ollut alituinen huiske. Mutta nyt siis voin ylpeänä esittää: Tardikset ukkokullan jalkoja lämmittämään!

Kyjy # ??: Tardis-sukat Cascade Heritage ja Teetee Halti
90 g, puikot 2½, 10 + 10 s kärkialoitus, 70 s. Koko noin 42/43

Sukkamallina toimi jälleen teinimonsteri, joka tyytyväisenä valitti sukkien olevan pienet... ilonsa kullakin. Lupasi kuitenkin armollisesti pitää nämä, jos ei isälle kelpaa. Katsotaan kuinka käy, sillä sukat ovat edelleen olkkarin lipaston päällä. Hmph.



Haastavinta tässä oli kutoa sukat salassa ja sovittamatta. Pojan 44-koon räpylään näitä soviteltiin varovaisesti, jotta terän mitta saataisiin edes osapuilleen oikeaksi. Toinen haaste oli varren teksti: yleinen ratkaisu näytti olevan lyhennys "police box", mutta epäilin sen olevan aivan liian epäortodoksinen meidän tarkalle tosifanille. Niinpä ähersin excelin kanssa tovin jos toisen, ja sain survottua koko tekstin kiertämään sukan vartta: "police public call box". Ihmettelin itsekin saavutustani.




Vuodenvaihde kolkuttelee jo ovella ja alkaa olla perinteisen lankainventaarion aika. Säikähdin jo pahanpäiväisesti Neulomon nielleen kirjanpitoni langankulutuksesta, ja hakkeroin nopeasti datan talteen. Viikonloppuna rohkaisin mieleni ja tutustuin lankatynnyrini sisältöön, enpä tiedä olisiko kannattanut. Joka tapauksessa stash on nyt punnittu ja excelöity ensi vuotta varten, ja tämän vuoden yhteenveto odottaa tekijäänsä.


Niin, vielä se Kyjy. Joulupäivänä valmistui jämälankajoulukalenterisukat, ja samalla mun Kyjy. Ei ihan jouluaatoksi, mutta mun toleransseissa jo onnistunut suoritus. Mysteerihuivi valmistui kuin ihmeen kaupalla, samoin kaikki lahjukseksi menevät. Mutta niille suotakoon oma postaus, ja pitäishän ne vielä kuvatakin. Missähän olisi se valoisa päivä?

Tällä hetkellä olenkin ihmeellisessä tilanteessa, mulla ei ole mitään ufo-vyöryä tulossa alkuvuodeksi, vain yhdet sukat pikkuveljelle kun piti hätäpäissäni jotain saada tehtäväksi. Eiköhän tästä pääse kohta taas takaisin normaalitilaan, ainakin pää kuhisee ideoita. Tai jos yrittäisikin vaihteeksi tehdä vain yhtä työtä kerrallaan, oliskohan sellainen mahdollista? Alkoi kyllä ahdistamaan pelkkä ajatuskin.

Turvallista uutta vuotta teille! Minä katselen taas yöllä ihaillen taivaalle, muut näkee ehkä raketteja, mutta mulle ne näyttäytyy ihan lankakerinä ;P

tiistai 17. marraskuuta 2015

Mysteerikalistelua, voi kuolaus!

Kyllä voi odottavan aika olla pitkä! Vihdoin viime keskiviikkona sähköpostiin kolahti postia Veeralta, ja mysteerihuivin ensimmäinen vihje. 

Langat oli jo odottaneet kerittyinä hyvän aikaa, Louhittaren luolan Tuulen tytärtä. Lankojen mukana tuli kalistelun järjestävältä TitiTyyltä myös klubikirje, jolla sai mukavasti lisättyä lähtöjännitystä.


En ole ikinä ennen osallistunut mysteerineulontaan enkä KAL:eihin (vai lasketaankos jämälankajoulukalenterisukat sellaiseksi?) joten nyt tulee sitten testattua tämäkin. Mysteerineulonnan henkeen kuuluu se, ettei valmistuvasta tuotoksesta julkaista kuvia -paitsi yhdessä spoilerivaroituksella merkatussa Ravelry -ryhmässä.

Valitsin huivini pääväriksi terrakotan, 

ja platina on kontrastivärinä.

Olen käynyt kurkkimassa spoilereita etukäteen, vaikka oma huivi on vielä aloittamatta. Tarkoituksenani olisi ottaa tämä reilun viikon päästä mukaan työreissuun lentoneuleeksi, edessä on taas  tuntikaupalla istumista koneessa ja silloin kaipaa jotain tekemistä. Pitäisi vielä keksiä millä katkaisen langan osioiden välissä, näillä käsillä se ei kyllä onnistu. Muiden aloituksia katseltuani totesin, että tämä on parasta kyllä laittaa alulle vielä ihan maankamaralla ja nettiyhteyksien päässä jotta varmistan että alku lähtee oikeille urille. Sinänsä malli on taattua Veeraa, raitaa, ainaoikeaa ja jotain pientä jekkua rennolla otteella eikä mitään ylipääsemättömän hankalia kommervenkkejä. Ainakaan vielä. Vaikuttaisi siis vallan mainiolta matkaneuleelta!

Huomenna pitäisi julkaista seuraava vihje, ja ehdin varmaankin saada viimeisenkin vihjeen ennen matkaan lähtöä. Yksi Kyjykin on taas vaarassa valmistua, tuubihuivi on nyt kudottu niin pitkälle kuin lankaa riittää ja odottelee vain päiden yhdistämistä ja päättelyä. Kukahan sen tekis?

perjantai 13. marraskuuta 2015

Uusi yritys

Tein jo aikaisemmin syksyllä ensimmäisen yritelmän pukinkonttiin menevistä sukista Enolleni. Koska meidän osoitteesta ei löydy samankokoista koipea vertailukappaleeksi, yritin sävellellä sukan mittoja hajanaisiin sukkataulukoihin nojautuen. Mutta koska teen sukat kärjestä aloittaen ja kaikki itseään kunnioittavat taulukot luottavat perinteiseen menetelmään, eihän siinä hyvin käynyt. Vielä kun teinimonsteri tylytti lankavalintani järkyttävän neitimäiseksi, laitoin jättisukat sivuun ja päätin aloittaa alusta paremmalla onnella.

Jo syyskuussa olin riehaantunut Lentävässä Lapasessa täydentämään (jo ennestään täysiä) lankavarastojani Regian Stripemanialla. Kerällä lanka näytti pahaenteisen vaaleansiniseltä, mutta sukaksi päästyään vauvansininen jäikin onneksi vähemmistöön. Halusin vielä vähän jotain twistiä malliin, raitalanka ei tuo edukseen suurempia kuvioita mutta jotain pientä pitäisi keksiä perinteisen 2o2n tilalle. Blogistaniasta löytyi jälleen idea ja ohjekin pienen Räveltelyn jälkeen näihin Jules -sukkiin.  Alkuperäinen ohje on ohuelle sukkalangalle, mutta 48 silmukalla tämä taipui kyllä kivasti vähän paksummallekin langalle.

Kyjy#19: Jules-sukat n. koko 41-42, Regia Stripemania, puikot 3½
kärkialoitus 10+10 s, 48 s, kantapään aloitus n.17 cm, 98 g

Teinimonsteri suostui lainaamaan jalkansa kuvausmalliksi, mutta valitteli että sukat ovat aivan liian pienet. Hienoa, sillä nyt olen varmaan onnistunut tekemään oikean kokoiset! Luonnonvalon puute toi kuvaamiseen omat haasteensa, salamalla (ylempi kuva) onnistuin saamaan värin toistumaan suunnilleen oikeana, mutta pintastruktuuri häviää. Pinnan kuvio näkyy taas paremmin ilman salamaa otetussa kuvassa (alhaalla), joka on taas väreiltään likaisen kellertävä. 

Ohje oli simppeli, oikeaa, nurjaa ja nostetuilla silmukoilla muodostetaan pitkittäisraidat. Oikein mainio telkkarineule. Kuvatut sukat odottivat vielä kastelua ja höyryttelyä, mutta kun miesmalli oli kerran yhteistyökykyisellä tuulella niin tähän hetkeen oli tartuttava. Vinoili toki sieltä korkeuksista kun pyllistelin kamerani kanssa lattialla, että "pukkaako taas blogiin päivitystä?"


No tässähän sitä nyt pukkaa. Taustalla humisee tiskikone ja pyykkikone, se on tätä perjantai-illan huumaa :D Nuoriso lähti ukkokullan kanssa pelaamaan sulkapalloa, ja poika jatkaa sieltä vielä iltatreeneihin. Jos olisi oikein reipas niin tässä voisi vaikka aloitella viikkosiivousta, mutta taidanpa malttaa mieleni ja syventyä taas Veeran Muru-tuubiin.

Leppoisaa viikonloppua!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Jotain pientä

Päivänvalo alkaa olla tähän aikaan vuodesta kovin kortilla, pimeää tai ainakin hämärää on aamulla töihin mennessä ja illalla sieltä kotiutuessa. Niinpä kävin lataamassa taas pihan kynttilälyhdyt tuomaan tuiketta pimeyteen. Sypresseissä on Claes Ohlsonin patteritoimiset ledvalot kestotestissä, ainakin nyt viikon ovat syttyneet klo 16 jälkeen ja jaksaneet palaa kuusi tuntia kuten on luvattu. Lauantaina oli taas ystävien vertaistukiryhmä koolla, ja jaksamista ladattu marraskuun tarpeisiin. Puikot heiluivat kiivaasti, ja sain lainata vyyhdinpuita mysteerilankojeni kerimiseen. 

Langat kerittyäni pistin puikoille calorimetryn, minä, jonka mielestä tuollaiset täti-ihmisten päissä näkyvät pannat ovat älyttömyyden huippu. Mutta nyt lämmin syksy on saanut jopa minut pyörtämään puheeni, kun lenkillä ohutkin pipa on kuuma ja ilman pipaa korvia palelee. Ja eihän tämä malli ole sellainen tanttapanta, vaan ihan nätti, joohan?

Kyjy #13 Calorimetry Drops Alaska, puikot 4½, 41 g 

Tällä sain myös yhden kyjytyön kuitattua, kun meni pariksi sen epäonnisen pipantekeleen kanssa. Oli nopea tehdä kuin mikä, illalla loin kaverin luona silmukat ja kotona telkkarin äärellä nuokkuessani päättelin ne. En enää jaksanut könytä etsimään neulaa, joten ompelut jäivät sunnuntaiaamulle. Tein leveimmästä osasta 2 cm ohjetta lyhyemmän, ja pannasta tulikin sopivan napakka tälläiselle pienipäiselle. Tytär kehui pantaa, eikä teinimonsterikaan käskenyt ottaa sitä pois päästä kun lähdimme kylänraitille lenkittämään koiria. 


Rapaisten koirien pesun jälkeen näin kodinhoitohuoneen pöydällä vihdoin nämä lapaset, poika oli heittänyt ne siihen lenkin jälleen ja juoksin äkkiä hakemaan kameraa: 


Kyjy # 6 BVB-lapaset pietaryrtillä värjätty 7veikka ja Drops Alpaca. 
puikon 4½, 81 g

Nämä nimittäin hävisivät sillä sekunnilla kun sain langanpäät pääteltyä, enkä ehtinyt edes kuvaa räpsäistä. Punnitus oli tehty onneksi etukäteen. Kämmenosan perusteella nämä ovat olleet käytössä eikä hukassa :D


Seuraavaksi valmistumisvuorossa on samanlaiset punavalkoiset lapaset neidille, kohta ei puutu enää kuin lumi ja pakkanen, me olemme valmiina!


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Elfe-raitaiset sukat

Miten nyt tuntuu ettei aika riitä oikein mihinkään? Nyt on jo marraskuu, lokakuu katosi vain jonnekin. Maanantait rekisteröin työviikon alkamisen merkiksi, ja sitten olikin jo yht'äkkiä perjantai, vaikka tuntui että keskiviikossa vasta mennään. Jotain sentään aivoni rekisteröivät kaiken vauhtisokeuden keskellä, Joulureen Teija oli liittynyt lukijakseni, tervetuloa! Olenkin käynyt Joulureessä virittäytymässä joulutunnelmaan jo muutaman vuoden ajan, ja sitä kautta löytänyt sellaisenkin maailman kuin joulublogit!

Puikot ovat kyllä heiluneet ahkerasti, ja jotain on valmistunutkin. Kuten nämä Elfe-raidoitetut sukat jotka valmistuivat jo viikko sitten, mutta sain kuvattua vasta tänään. 

Kyjy #5: Elfe-raidoitetut sukat Novita Pikkusiskosta, 72 g, puikot 2½
8+8 s kärkialoitus, magic loop, 64 s

Tähän malliinhan iskin silmäni Tikuttimen blogissa, ja heti Kyjn ensi metreillä laitoin nämä sukat alkuun varmistaakseni että Elfet sieltä tulee. Tikutin vinkkasi että raidoituksen jakoa kannattaa miettiä kantapään asettumisen kannaltakin, ja siksi päädyinkin omissa sukissani joulukalenterisukista tutuksi tulleeseen jälkeenpäin neulottuun kantapäähän johon Neulistin ja Vyyhdin blogissa oli hyvät ohjeet.

Samassa raidoituspuuskassa raidoitin sitten kantapäänkin... en tiedä onko mulla jotenkin erityisen raastava tapa kutoa, mutta mulla Novitan langat nukkaantuu jo kutomisen aikana. Muilla merkeillä en ole havainnut samanlaista ilmiötä. Tylsää, kun uudet sukat näyttävät heti käytetyiltä.


Tämä kantapäämalli ei istuvuudeltaan ole ihan suosikkini, mutta helpotti huomattavasti raidoitusten pohdintaa. Silmukointiin löysin hyvät ohjeet Toisia Ajatuksia -blogista. Itselle muistiin että jalkaterän mitta oli n. 17 cm ennen kantapään tekoa. 
Ja jotta Elfe-raidoista saa kaiken ilon irti, tein ne toiseen sukkaan 1+6 -jaotuksella ja toiseen 6+1. Ja tietenkin vastakkaisilla väreillä. Eli yhtä vihreää raitaa vastaan tein toiseen sukkaan 6 punaista ja niin edespäin. Näin limittäin aseteltuna ne näyttävät melkein samanlaisilta.



Mutta tämä kuva paljastaa eron paremmin. Ja myös sen, että sukat ovat minulle liian isot. Neiti kyllä olisi adoptoinut nämä koipiinsa saman tien, mutta sukkia tehdessäni niille oli kyllä jo saaja mielessäni. 

Sukat menevät suklaan kera synttärilahjaksi äidilleni jouluaaton aaton aattona. Äiti saa vetäistä nämä jalkoihin lämmittämään varpaita, ohuina mahtuvat saapikkaisiinkin ja eripariraidoitus lämmittäköön mielen sopukoita sisäisesti. Pientä sisäistä Peppi Pitkätossua taitaa löytyä meidän suvun naisista, toiset vain kätkevät sen paremmin kuin toiset.

Joulukalentereiden kilpavarustelu on alkanut meidän huushollissa, minulla siis odottaa nuo sukankärjet joulukuun 1. päivää ja viime viikolla nappasin Lidlistä mukaani Star Wars -kalenterin isänpäivälahjaksi ukkokullalle. Nyt se on piilotettu lankalaatikkooni, paikka johon ukkokulta ei suurin surminkaan mene kaivelemaan ;D

Tänään kävin teinimonsterin kanssa kirkossa, herra seurueineen osallistui rippikoulupyhään ja sai riparipassin täytettäväksi. Suuren päivän kunniaksi hän valitsi lounaspaikakseen lähimarketin aulassa olevan Subwayn. Siellä vietimme äiti-poika -laatuaikaa syöden subit ja kävimme ostamassa marketista koulutarviketäydennystä. Koirille piti käydä hakemassa myös säkki sapuskaa, jolloin poika bongasi koirien joulukalenterit. Jotta sopu säilyy karvapoikien kesken, samanlaiset kalenterit piti ostaa molemmille!


Illalla virittelin pihalle kynttilöitä ja ledit sypresseihin. Näyttävät ihan mukavilta tuolla pimeydessä. Neito ja ukkokulta lähtivät aamuvarhain Eerikkilään leiritykseen, joten ilta on nyt omistettu hyshys-sukkien kutomiselle. Enää puuttuu varren kirjoneuleosuus, ja sitä varten piti käydä vähän täydentämässä lankavarastoja... hyvin menee tämä lankavaraston supistelu!

perjantai 23. lokakuuta 2015

Joulukalenteri ja kyjyn loput aloitukset

Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Missä neuloimme kerran -blogin jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Nyt odottelen kieli pitkällä Neulistin ja Vyyhdin uutta ilmoitusta kalenterin alkamisesta tänäkin vuonna, ja sitä varten starttasin jo omiin sukkiini kärjet. Luonnollisesti tämä on kyjy #16. Siltä varalta että kalenteri ei tänä vuonna starttaakaan, tsekkasin että blogista löytyy vihjeet vuoden 2013 raitoihin ja toteutan omat sukkani sitten pari vuotta myöhässä. Sopii hämäläisen mielenliikkeisiin oikein mainiosti ;D

Kyjy #16: Joulukalenterisukat jämälangoista

Viime postauksessa hehkutin flunssankaatajaa, Huivileikki -kirjaa ja saman tien piti pukata puikoille Muru-tuubi. Joko flunssa sumensi aivoni tai ohje meni yli ymmärryksen, en onnistunut saamaan silmukkalukua täsmäämään (ja silmukoita on huikeat 24!) ja kuviokaan ei lähtenyt sujumaan ihan ensi yrittämällä. Laitetaan sivuun hetkeksi odottamaan kirkasta hetkeä hiusteni alla.
Kyjy #18: Muru-tuubi Drops Alaskasta

Ja taas vaihteeksi lapasia, nyt neidille. Malli sama vanha, tällä kertaa seiskaveikka vaihtui Limaan väriteknisistä syistä.
Kyjy #20: Lapaset Drops Lima ja Novita Rose

Vielä uusi yritys lahjasukiksi, toivoakseni hieman miehekkäämmällä värityksellä ja sopivammalla mitoituksella.
Kyjy #19: Lahjasukat Regia 6-ply stripemania

Kaikki aloitukset on nyt hoidettu vähintään viiden kerroksen verran. Nyt ei tarvita kuin aikaa ja rauhallisia kutomushetkiä että alkaisi tulla valmistakin. Mysteerihuivin lankojenkin sopisi jo saapua, että ehtii fiilistellä vyyhtien kanssa ja kerimään ne.

Tämän päivän vietän kuitenkin Mänttässä taideaarteiden keskellä työpäivän merkeissä, joka ei kyllä mitenkään liity taiteisiin. Jospa ehtisi kuitenkin vähän niitä taulujakin vilkaista!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kaulahuivi

Lasten syysloma alkaa olla lopuillaan, tänään on se päivä kun yht'äkkiä muistuukin mieleen kaikki ne asiat, jotka piti tehdä lomalla, kuten kokeisiin valmistautuminen, rästitehtävien teko ja kynttilämyynti joukkueen ulkomaanleiritystä varten. Ukkokulta lähti hirvimetsälle jo ennen aamun sarastusta, joten murkkumylläkkä jäi minun harteilleni. Jos jotain positiivista haluaa etsiä kahdesta murrosikäisestä, niin olkoon se tuo nopea mielialojen vaihtelu: aamupäivä myrskysi, rytisi ja salamoi oikein kunnolla, nyt ruoan jälkeen aurinkoinen ja iloinen parivaljakko lähti myyntihommiin, pikkusisko isonveljen kaverina. 

Tytöllä syksyn suosikkiasuste on ollut tämä kaulaliina, jonka pariksi piti valmistua se edellisen postauksen pieneksi jäänyt pipa. Malli on Novita Talvi 2014 -lehdestä. Hahaa, onnistuinpa löytämään sen tuolta "uudesta" knitsistäkin :-)

Kyjy #12: Kaulaliina Rowan Tweedistä, puikot n:o 4, 154 g

Kaksipuoleinen palmikko oli uusi tuttavuus, ja oikeastaan nuo ovat kai valepalmikkoja, sillä apupuikkoa ei käytetty, kudottiin vain 3 s yhteen ja seuraavalla kierroksella 3s yhdestä silmukasta. Rouheanpehmeä lanka tekee pinnasta elävän näköisen, eikä huivi kutita herkkähipiäisen neidon kaulaa. Lankaa jäi vielä nöttönen, katsotaan mitä siitä vielä saisi aikaiseksi.


Syysflunssa kaatoi minut torstaina petiin potemaan, kuume heilahteli ylös alas ja olo oli aika väsähtänyt. Edes käsityöt eivät jaksaneet innostaa, enkä pysynyt hereillä edes yhden Silta -jakson vertaa, aina jäi uusi murhamysteeri minulle mysteeriksi kun heräsin loppumusiikkiin ja ruudulla vilistäviin lopputeksteihin. Lepo ja lämmin juotava olivat torstain hoitokeinoina, mutta perjantaina löytyi kunnon flunssankaataja postilaatikosta: Novitan Talvi 2015 -lehti ja Veera Välimäen Huivileikki, jonka tilasin Adlibriksen alesta. Jo alkoi olo kohentua ja kuume kaikota!



Tunnustettakoon että tilasin Huivileikin vain saadakseni Kapan ohjeen, mutta kas kummaa, jokaisella selailukerralla sieltä löytyi aina uutta toteutettavaa. Nyt yritän Kyjyn yhteydessä fiilistellä vain yhden tuubin kanssa, ja onhan mulle tulossa Veeran Mysteerihuivin ohjetta marraskuussa, ja siihen ei ole enää kauaa. 

Kyjystä puuttuu enää kolme aloitusta, niitä panttasin odottamaan tätä perjantain lukupakettia. Ohjeet, langat ja puikot ovat valmiina, nyt vain aloittamaan! Ennen sitä taidan lähteä nauttimaan auringosta koiraherraseurassa.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Skaalausvirheitä hyväntekeväisyyteen

Mihin nämä viikot oikein hujahtavat! Ensi viikko on täälläpäin koululaisten syysloma, meidänkin lapset varasivat itselleen jo reissut mummolaan kun on harkkataukoa tiedossa. Töissä ei sen sijaan ole lomasta tai tauosta tietoakaan, vaan ensi vuotta suunnitellaan jo posket hehkuen ja samalla yritetään saada tämän vuoden hommat valmiiksi.

Kyjy-rintamalla edetään hitaasti mutta varmasti, tässä vaihteeksi jotain valmistunutta. Aina ei ihan kaikki mene suunnitelmien mukaan, tai lähtötiedot ovat sen verran epämääräiset että lopputulos ei olekaan toivotunlainen. Niin kävi näiden pipan ja sukkaparin, sukkia kudoin innostuksen vallassa "enolleni", vähän sukkataulukkoja silmäillen. Niinpä vain kävi että innostuksissani tein näistä aivan liian suuret, jopa meidän perheen miehille. Toisaalta sukista tuli ihan hyvät perussukat, paitsi mitä nyt esikoinen moitti väriä epämiehekkääksi... Kyllä aika tavaran kaupitsee, tuumin ja päättelin sukat. Joulun alla on varmaan kaikenlaisia keräyksiä, mihin nämä voi laittaa lämmittämään jonkun jalkoja. 


Perussukat 7veikasta, 3½ puikot, 141 g. Koko >43

Pipan taas tilasi neiti uuden kaulaliinansa pariksi. Lankana Rowan Tweed, puikot 4 ja mallina kuplapipo. Neiti ei vain halunnut roikkuvaa väljää myssyä vaan tiukemman pipan. Tätä sovitettiin ja hienosäädettiin matkan varrella useampaan otteeseen, ja vihdoin tuntui olevan neidin mielenliikkeiden mukainen. Kunnes koitti taas se seuraava päivä ja uudet mietteet, pipa olikin hieman liian pieni. Koska tämän langan purkaminen ei ole sitä miellyttävintä hommaa, päättelin langanpäät kylmän viileästi ja laitoin sen jättisukkien viereen samaan laatikkoon. Eiköhän tällekin pipalle löydy sopiva pää. Jotta neidon korvia ei paleltaisi, sukelsimme talviteloille laitettujen pipojen laatikkoon josta löytyi parikin mieleistä päänlämmikettä. 

Kuplapipo Rowan Tweedistä, puikot #4, 33 g.

Nyt puikoilla heiluu vaihteeksi sukkia, syysflunssa yrittää painaa päälle mutta nyt ei oikein ehtisi sairastella. Pihalla on vielä syyshommia odottamassa tekijäänsä, nuo edellisessä postauksessa hehkuneet daaliat ovat enää kasa mustuneita varsia yöpakkasten jäljiltä. Niissä ei ole enää paljon kuvattavaa ;) Eilisen päivän hytisin futiskatsomossa kannustamassa poikia kauden viimeisissä ja ratkaisevissa peleissä. Näytin varmaan kävelevältä neulenäyttelyltä, kun olin pynttäytynyt päästä varpaisiin omiin tekeleisiin: nilkkoja lämmitti säärystimet, päällä villapaita, käsissä sekä kämmekkäät että lapaset, päässä pipa ja jalkojen ympärille käärin revontulihuivin. Luonnollisesti istuinalustana ei ollut mikään kökkö solumuovipala, vaan hahtuvasta virkattu ja huovutettu alusta. Lämmitti ja eristi kosteutta oikein hyvin! Siellä muiden hyvintopattujen äitien kanssa naurettiin, että tässä iässä ulkonäöllä ei ole enää niin väliä, mutta palella ei saa! 

Rentouttavaa syyslomaa niille jotka siitä pääsevät nauttimaan!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Mysteeriä kerrakseen

Tässä se on, mysteerihuivin aloitus, kyjy n:o 17. Täyttää kaikki kyjyn sääntöjen mukaiset kriteerit: vähintään 5 kerrosta (ainakin 6), töitä ja lankoja saa vaihtaa aloitusajankohdan jälkeen kunhan pysytään samassa kategoriassa ( lanka taatusti vaihtuu, kun saan mysteerihuivin oikean langan, Louhittaren luolan Tuulen tyttären, ja ohjetta tässä ei edes ole ), ainoastaan puikot ja projektipussi tulee pysymään samana!

Ilmoittauduin sitten Titityyn mysteeriklubiin, jotta saa vähän jännitystä syksyyn ;D Langat tulevat vasta joskus lokakuun lopussa, ja jotta tällä säilyy paikka kyjyssäni, repäisin huikean 6 kerrosta 3 silmukkaa aina oikein. Ohje alkaa ilmestymään marraskuussa, ja minä olen jo nyt ihan täpinöissäni. 

Valio -myrsky toi syysfiiliksen ja laittelin tänään vähän pihaa syysmoodiin. Kesäkukat sinnittelevät vielä, kuten tämä upeanpunainen daalia, peräisin Lidlin sipulipussista ja nimi tietenkin hukassa. 


Tämä oranssi daalia innostui kukkimaan vasta nyt, tämä on peräisin toissakesänä Terrasta ostamistani kesäkukista. Olen onnistunut talvettamaan juurakot kaksi talvea, ja päässyt nauttimaan kukinnasta. Ensi viikoksi on luvassa pakkasöitä, joten täytyy lisätä ostoslistalle talvensuojaturvetta. Odottelen toiveikkaana väriloistoa ensi keväällekin, sillä istutin tänään 7 kg kukkasipuleita, tulppaaneja ja narsisseja odottelemaan kevättä. Joka kevät harmittelee että olisi voinut istutella enemmänkin sipulikukkia, ja syksyllä ei enää näekään niitä keväisiä aukkopaikoja jotka kaipaisivat väriä. 
Eilen pojan taitokisojen aikaan kurvailin honkkarissa ostamassa vähän syksyisempää ruukuntäytettä. Tämä kolmivärinen calluna näytti mukavalta ihan näin itsekseen.


 Rappujen eteen ostin kokeeksi kaksi sypressiä, vinoja kuin mitkä mutta jospa ne tuosta oikenisivat. Juurelle muutama pikkucalluna tuomaan väriä, ukkokulta väitti ajavansa nuo lumilingolla kumoon, mutta ehkä ei ole ihan akuuttia vaaraa vielä. Ylen nettisivujen ensilumilaskurin mukaan pitää vielä odottaa 23 päivää ensilunta, noin keskiarvoisesti. Parina viime vuonna ensilumi on satanut jo syysloman aikaan, mutta lumilingon esiin kaivamiseen hujahtaa vielä tovi.

Kyjyssä tilanne on 17 aloitettua ja 9 valmista, jokseenkin ollaan tasaisen vauhdin taulukon mukaisessa tahdissa. Hurahdus tuohon mysteerihuiviin taitaa kyllä tuhota lopullisesti ajatukseni järkevästä kyjystä, mutta mitäpä pienistä, onpahan taas alkuvuodeksi ufoiltavaa! Joistain perinteistä on pidettävä kiinni ;-)

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Piparminttupipsat

Jotain sentään valmistuukin puikoilta, sain itselleni syyskumppareihin täytettä näillä lankakerien lopuista tehdyillä sukilla. Tulipa niin pirteät että. Tuo puna-oranssi 7veikka Nostalgia näytti kerällä kivan raikkaalta, mutta neulepintana en tykkää, menee vähän sekavaksi. 

Raitasukat kokoa 36 7veikasta, 
puikot 3½, 8 s kärkialoitus, 44 s, 87 g

Harmaa lanka on jotain ikivanhaa veikkaa viime vuosituhannelta, huomattavasti paksumpaa, ei huopaannu kutoessa eikä myöskään tunnu loppuvan sitten millään. Tämä keränloppu on käynyt jo naapurillakin tuhottavana, ja silti sitä vaan riittää ja riittää :-)


Olen opetellut tekemään "oikeannäköistä" kantapäätä kärjestä aloitettuihin sukkiin, tämä on nyt neljäs tekele ja homma alkaa jo kutakuinkin hahmottumaan.

Lopputuloksena perussukat, kyllä nämä kumppareissa menee. Ja koko on niin mun jalkaan sopiva, että ei tule venymään muiden perheenjäsenten jalkoihin ;D

tiistai 15. syyskuuta 2015

Jottei lanka meiltä loppuisi

Näin tässä nyt sitten taas kävi. Ihan vain parturiin kävellessäni astelinkin vakain askelin käsityöliike Pikkulinnaan, jossa edelleen oli loppuunmyynti. Ohutta sukkalankaa tarvitsee aina, ja kun halvalla sai, kassiin lähti kaksi Regian Garden Effects -4-ply kerää ja kaksi perusFabelia. Samaan häpeäkuvaan pääsi viime keskiviikkona Lentävästä Lapasesta hankkimani Regian 6-ply sukkalanka, kun lahjaksi kutomani sukat olivatkin liian isot aiottuun jalkaan. Lisäksi esikoinen järkyttyi täysin langan väristä, ja valisti että miehille pitää olla miehiset värit. No nyt on vaaleansinistä...
Lentävä Lapanen osui oikein mukavasti työmatkan varrelle, kun odottelin junaa. Siinähän se on ihan rautatieaseman kupeessa, ja ei mitään ongelmaa tappaa tunti lankakaupassa. Mitään ei pitänyt ostaa, paitsi jos löytyy kiva sukkalanka niihin lahjasukkiin. No löytyikö? Totta kai! Ihastelin näyteikkunan Tour de Sockeja, kivasti järjestetty etapeittain samanlaiset mutta silti niin erilaiset sukat omiin ikkunoihinsa. On se vaan ollut aikamoinen punnerrus!

Silloin kun oikein naksahtaa päässä ja suhteellisuuden taju pettää,  pitää olla hyvä tarina takana. Joten tässä tulee: äitini ihasteli revontulihuiviani viime keväänä useampaan otteeseen, mutta äidin värit eivät ole minun värini, joten huivi ei vaihtanut omistajaa. Ajattelinpa hiljaa itsekseni että kun kiva lanka löytyy, niin tehdään sitten äidille oma. No ei sitten löytynyt, ei minkäänlaista vyyhtiä joka olisi ollut just "äidin värinen". Tai sopiva revontuleen. Tai käynyt oikein mitenkään päin.

Siinä sitten kolmatta kierrosta Lapasessa pyöriessäni myyjä esitteli minulle Ilun "neidon hiuksen", aivan unelmanohuen huivilangan.

Tässä se oli, täydellinen lanka äidin revontuleen. Ei tule hurjia värileimuja, mutta väri on oikea. Pehmeyden salaisuus on reseptissä, 70% alpakkaa, 20% silkkiä ja 10% kashmiria. Lankaa menee 1200 m 100 g vyyhdille, joten tuosta saa hetken tikuttaa ennenkuin kerä hupenee! Onneksi Lapasessa oli kerijälaite, jolla vyyhdin sai veivattua kahvikupposta nauttiessa kerälle, muuten olis mennyt meidän huushollista ikä ja terveys muiltakin kuin minulta. 

Katsokaa nyt, eihän tästä vaan voi olla pitämättä!
Kerron, kun saan tämän puikoille millaista on kutoa...

Niin, se kyjy. Juu... kyllä tässä lankaeuforian kourissa tein sellaisen suunnitelman että tuo revontuli olisi yksi kyjy-työ. Ja menin vielä ilmottautumaan Titityyn mysteerihuiviklubiin. Että ei ole enää järjen hippustakaan tämän rouvan päässä. Common sense loppui tasan tarkkaan kyjyn osalta tasaisen vauhdin taulukkoon, nyt mopo keulii oikein huolella.

Jotta lanka ei vain lisääntyisi, puikoilta valmistui ensimmäinen it's brrr time. Säälittävät 44 g, joten pitää tehdä toinenkin jotta saa yhden kyjyn kuitattua. Teki kovasti mieli tehdä 6 g tupsut kulmiin ;D. Onneksi veljenpojat 4v ja 2v osaavat jo pyöritellä silmiään tädin pehmeiden pakettien kohdalla, ja viskata ne rennolla ranneliikkeellä sohvan alle pois silmistä. Nyt olen päässyt tätiyden syvimpään ytimeen, jes!



It's brrr time, Novita Marimba, puikot 3½, ohjeen mukainen lapsen koko, 44 g.

Täst'edes tämä rouva yrittää nyt keskittyä olennaiseen eli kyjyjen tekoon, mutta täytyy myöntää että tällainen irroittelu tuntuu todella hyvältä! Kai sitä on tukevasti keski-iässä, kun elämän hurjimmat kicksit saa lankaostoksilta ;-D


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nypytön Annis

Olen päässyt taas syysasetuksille, kiitos viilenneen ilman ja pimentyvien iltojen. Se tarkoittaa sitä, että taas jaksaa työpäivän jälkeen muutakin kuin koomailla sohvalla ja yrittää muistella kuka piti viedä, milloin ja minne. 

Sain vihdoin myös kuvattua Annikseni, Kyjy #6 joka valmistui jo iät ajat sitten, muistiinpanojeni mukaan aloitin tämän 24.7. ja huivi valmistui 30.7. yllätin siis itsenikin! Sen verran lintsasin, se tunnustettakoon, että jätin nypyt tekemättä. Arvelin että käsi ei kestä moista vääntöä, enkä toisaalta ole kovin nyppyjen ystävä. Lankana oli hartaasti jemmattu Zauberball, joka odotti täydellistä mallia.

Kyjy #6, Annis Zauberballista, 77 g, puikot n:o 5 mm 

Tässä on vaan niiiin upeat värit, ja toimii tämä malli nypyttömänäkin, vai mitä?

Kun kerran kulki pihalla kamera kaulassa, ikuistin myös syyskukkijoita. Vuosi sitten tähän aikaan haikailin vaaleita kukkia hehkumaan hämärässä, ja niitä nyt on siroteltu eri puolille pihaa. Keväällä ostin Lidlistä sipulilajitelmia eri väreissä, ja tungin niitä sinne tänne. Nyt kukintansa aloittavat gladiolukset, tässä valko-lila versio.
 Samassa pussissa oli myös kasvia nimeltä Trillium (en tiedä nimeä suomeksi), ja tänään oli kukassa pinkki versio. Eilen kukki keltainen lajitoveri. Olkikukat kukkivat sitkeästi taustalla.

Toivottavasti entisessä ongelmarinteessä on vielä väriä, tässä sitä tuo punahattu taustalla valkoinen syysasteri. Rinteen perennat ovat rehevöityneet kesän aikana mukavasti ja kukkineet runsaasti. Jännityksellä odotan ensi kesää, miten kasvit ovat talvehtineet ja miltä rinne näyttää läpi kesän.


Yksi varma syksyn merkki meidän perheessä on myös kaalilaatikon tuoksu, joka parhaillaan leviää keittiöstä. Olen jo täysin valmis siirtymään sisäruokintaan, grillipihvit maistuu jo kengänpohjalle, kaipaan kunnon haudutettuja patoja ja laatikoita. Rehellisyyden nimissä myös siksi, että niitä saa valmistettua isot määrät, osan voi pakastaa ja aina on pakastimessa hätävaraa pikalähtöpäivien varalle.

Kyjyssä olen saanut kaksitoista tähän mennessä vaadittavaa aloitusta tehtyä, ja seitsemän on valmiina. Kävin neulomosta löytämän linkin takaa kurkkimassa kohta ilmestyvää Novitan sukkalehteä, ja kyllä siellä oli minun silmääni miellyttäviä malleja, jotka saattavat päätyä puikoillekin asti. Kyjyn aloitukset on muutenkin ajoitettu mukavasti siten, että talven numerokin ehtii ilmestyä, niin aloituksissa pysyy joustovaraa pitkälle lokakuuhun.

Mopokuumeessa riutuva Teinimonsteri palautti äidin juuri takaisin arkeen: "ei kai meillä vaan oo kaalilaatikkoa?" kuului portaiden yläpäästä. Moporahoja on kerätty kiivaasti pitkin kesää, ja nyt pienen vingutuksen jälkeen hän lähti tienaamaan lisää ruohonleikkuuseen. Ensin äidin piti selvittää 2- ja 4-tahtimoottoreiden ero ja sitten kinattiin onko 1-tahtimoottoria olemassakaan. Nyt saan vielä 15 min nauttia omasta rauhasta, ennenkuin neiti Pyörremyrsky saapuu futistreeneistä.

Värikästä syyskuun alkua!

maanantai 24. elokuuta 2015

Nyt varaudutaan pakkaseen!

Helle on vienyt ainakin minusta parhaan terän, osasyynsä on lämmöstä riehaantuvalla hermovauriosärylläkin, mutta en ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Odotan innolla viilentyviä ilmoja ja pimeneviä iltoja, mutta tiedän että suurin osa kanssaeläjistä kiljuu vastalauseita ja nauttii näistä elokun helteistä. Joten ei ärsytetä enempää tällä aiheella ;D

Niin tai näin, monen muun työn ohella tämä bloginkin päivitys on jäänyt vähän sivuraiteelle. Osallistun KyJyyn tasaisen vauhdin taulukkoni mukaisesti, ja aloituksia on kasassa jo 11. Vielä yhden kun starttaa tällä viikolla, niin ensimmäisen osion aloitukset ovat kasassa -ihan kuten olen suunnitellutkin. Voittopuolisesti puikoilla on erilaisia villaisia tekeleitä, joten ensi talvena ei minun lähipiirissäni ainakaan palella! Seuraavassa kuvakavalkadia millaisia kyjyjä löytyi olkkarin nojatuolin ympäriltä:

Tässä kuvassa on joulupukin muorin kutomat, vielä viimeistelemättömät jalanlämmikkeet leikki-enolleni. Kunhan saan höyryteltyä niin otetaan sitten tarkemmat tekniset tiedot kunnon kuvan kanssa. Leikki-enoni oli oikeasti tätini mies, mutta kun minulla ei ole oikeasti enoa hän ritarillisesti lupasi toimittaa enon virkaa, ja lupaus on pitänyt melkein 40 vuotta tädin kuolemasta huolimatta. Nyt tämä kovia kokenut mies saa jotain pehmeää ja lämmintä jouluna.


Sitten harhauttava kuva jälleen suoraan joulumuorin pajalta, tämän työn eteneminen vaatii hieman kavaluutta ja etukäteissuunnittelua. Mutta täyttää reilusti hyväksytyn aloituksen mitat.

 Tämä työ on taas saanut alkunsa äidin ja tyttären alennusmyyntikierrokselta. Neiti tahtoi kovasti itselleen palmikkokuvioista 20 € akryylikaulaliinaa joka tietenkin kauhistutti äitiä monella rintamalla. Akryyli nitisee hampaissa jo pelkästään sanana, ja 20 € mokomasta rätistä on suoranaista ryöstöä, oli aleprosentti kuinka hurja hyvänsä. Tämä malli on Novitan talvi 2014 -lehdestä, kaksipuoleinen palmikkokaulaliina 7-veikasta. Tähän ihme kyllä kelpasi langaksi Rowanin Tweedin jämät, joten oikeastaanhan tässä on säästetty 40 € kun ei tarvinnut käydä lankaostoksillakaan. On vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin kun tätä kutoo!



Että kyllä täällä on kovasti kyjyilty vaikka blogi ei ole päivittynytkään, ja uusilta lankaostoksiltakin olen onnistunut välttymään. Eilen vietin taas mukavan iltapäivän vertaistukiryhmän seurassa, ja kaulaliina edistyi ihan huomaamatta. Seuraavaksi siirrynkin kutomaan sitä koirakoulun pihamaalle, sillä aikaa kun neiti ja Joe tokoilevat. Viime maanantaina tein vielä kahvakuulatreenin, mutta nyt käsi on siinä kunnossa että ei voi kuvitellakaan koskevansa kuuliin. Onneksi on tätä muuta askarta tilalle...

torstai 13. elokuuta 2015

Ne tahtoo Ingallsin Lauran...

Tämä postaus on aloitettava tunnustuksella joka liittyy tosi huterasti alla oleviin villasukkiin. Olin pienenä Pieni talo preerialla -fani, tv-sarja tuli katsottua moneen kertaan ja osasin kirjat ulkoa etu- ja takaperin. Minusta Laura oli hurjan reipas, ettei jopa villi ja ennakkoluuloton tyttö sen ajan normien mukaan, ja aikuisena sitten ihmettelinkin kovin Maija Vilkkumaan biisin sanoitusta. 

Mutta nyt meidän neiti tahtoi Ingallsit. Ne löytyivät a-nanan blogista heinäkuussa, ja tytär tahtoi sellaiset heti alelaarin seiskaveikasta. Tässä ohjeessa oli niin hyvä ohjeistus "tavallisen" kantapään tekoon kärjestä aloitettuihin sukkiin, että ei tarvittu sen kummempia suostutteluja että Ingallsit pääsivät kiilaamaan puikoille heti ensi tilassa. Sen verran muokkasin alkuperäistä ohjetta, että tein sukan päälle 2o2n ribbiä, se istuu paremmin puikulaan jalkaterään kuin sileä neule. Olen aina tehnyt sukkiini tiimalasikantapään kun en ole laiskuuttani muuta opetellut, mutta eihän tämäkään nyt ollut ollenkaan paha!


Ingallsit 7-veikasta, 101 g, 3½ puikot, 10 s kärkialoitus

Sukkia kuvattaessa ne ovat jo olleet käytössä toista viikkoa, helleaallosta huolimatta. Ensitekeleeksi kantapäät ovat ihan mukiinmenevät, hieman on reikäriviä havaittavissa käännöskohdassa, mutta so what.


Mutta ihan parasta on nämä hörselöt ja sukansuun nirkkoreunus! 


Naapurikyttääjät eivät ole niin ihastuneet auringonpaisteeseen, vaan vaihtoivat terassin kyttäysasemat hieman varjoisemmalle puolelle. Paluu arkeen koulujen alun myötä on tapahtunut yllättävän kivuttomasti, tänä syksynä meiltä lähtikin kolme opintielle, kun Joe aloitti arkitokokurssin neiti handlerinaan. Toko taitaa kyllä vaihtua vähän vauhdikkaampaan lajiin, sillä parivaljakkoa jo värvättiin syyskuussa alkavaan junnuagility-ryhmään :-) 


Kärhötkin innostuivat viimein kukkimaan, ukkokulta ihmetteli illalla miten noin mitättömän näköisellä kasvilla onkin noin näyttävät kukat! Nyt ei voi kuin olla samaa mieltä: