sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Arvonnan voittaja

Eilen oli viimeinen päivä osallistua kaamospaketin arvontaan, ja tänään kunhan molemmat koiruudet olivat saaneet omat päivälenkkinsä oli Virallisen Arvonnan aika. Tekniikkana oli perinteinen lappuarvonta, jossa onnettarena toimi paremman puutteessa rouva itse. Pikku lappuset sähköistyivät tehokkaasti arvonta-astiana käytetyn muovisen koiran valjaspaketin pohjaan, mutta näppeihin tarttui yksi lappunen:


Onnittelut Kristalle!
 
Jos oikein tulkitsin, niin tämä paketti menee helpottamaan kaamoksesta selviytymistä. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille kommenteistanne! Krista, laitatko yhteystietosi vaikka Neulomon kautta, niin laitan paketin postiin (mielellään smart-sellaiseen)!
 
Keskiviikkoaamuna töihin lähtiessäni meidän piha näytti tältä: 
 
Vielä ei onneksi talvi yllättänyt autoilijoita, vaan tiet olivat sulia. Lumi suli aamupäivän aikana pois, mutta Joen aamulenkistä ei meinannut tulla mitään kun piti jahdata ilmassa leijuvia lumihiutaleita.
 
 
Eilen meillä oli suurta jalkapallojuhlaa, ensin neiti taituroi seuran taitokisoissa kultamerkin arvoisesti ja sai osallistumisoikeuden piirin kisoihin. Iltapäivällä pojan joukkue varmisti piirinmestaruuden vuotta vanhempien ikäluokassa, ja koska 13-vuotiaiden on tärkeintä näyttää coolilta, juhliminen oli huvittavan harkitun pienimuotoista. Kotona neiti leipuri pyöräytti kaneliässien ohjeella B ja V -kirjaimia, eli Borussia Dortmundin logon. Lisäksi hän leipoi raparperi-suklaa -kääretortun ja suklaisia cupcakeja, joten herkutteluksihan juhlinta muuttui kun päästiin kotiin :-)
 
Olen taas mukana Salaisessa Jouluystävässä, ja ensimmäinen pakettikierros on alkanut. Olen oman pakettini jo laittanut matkaan, ja on jännittävä nähdä miellyttääkö sisältö ollenkaan saajaansa. Viime vuonna minulla oli kyllä pari joka tuntui lukevan ajatuksiani, näitä salaisia paketteja oli tosi mukava antaa ja saada.
 
Hieman vähälumisempaa ensi viikkoa toivoen,
Tjorven


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Eräyhäri iltavapaalla

Taas on se aika vuodesta kun ukkokulta pakkaa pyssyt ja koirat autoon ja suuntaa kohti pohjoista. Silloin jään eräyhäriksi pitämään sirkusta pystyssä, laittelen pihaa talviteloille ja sytyttelen kynttilöitä hämärtyvien iltojen iloksi. Vaikka sanavalmis esikoinen kerran paalutti, että "koirat ovat iskän vain linnunmetsästyksen aikaan, sitten se tuo ne likaisina ja takkuisina kotiin ja äiti hoitaa niitä taas seuraavat 11 kk.",  järjestely sopii minulle mainiosti. Itse asiassa on vähän tyhjä olo kun ei ole koiria pyörimässä jaloissa, nyt onneksi Joe on kotipoikana vielä odottelemassa ensi syksyä.
 
Vielä keskiviikkona pihan pihlajat olivat tämän näköisiä, mutta torstain ja perjantain välisenä yönä meille tuli ruska. Tänä vuonna ruska taitaa olla nopea ilmestys, hätistin poitsun vielä nurmikon leikkuuseen että saa silputtua pudonneita lehtiä nurmikolle. Meidän perheessä välillä törmää itä ja länsi, tällä kertaa pihlajanmarjojen muodossa. Kainuulaisen mieheni mukaan paljon pihlajanmarjoja tarkoittaa lumista talvea, minä hämäläisenä toistelin "pihlaja ei jaksa kantaa kahta taakkaa". Totesimme että hyvä ennustus, meidän perheessä pihlaja sen tietää joka vuosi :P

On ollut mukava lukea arvontakommenttejanne, aika moni tuntuu pitävän syksystä, muutamia pimeät illat masentavat ja väsyttävät. Ei ole varmaan vaikea arvata minun mielipidettäni, nautiskelun puolellehan tämä kallistuu vahvasti. Samoin pidän keväästä, pidän siitä kun ympärillä tapahtuu ja luonto muuttuu koko ajan. Keväällä on taas uuden alku ja kaikki on mahdollista, syksyllä hiljennellään tahtia ja valmistaudutaan talven tuloon. Yksi suosikkikirjoistani on Veikko Huovisen Hamsterit, olen lukenut sen useana syksynä ja hihitellyt talveen varautuvaa kaupunkilaisperhettä jota naapurin maalaisukko tuntuu vedättävän kunnolla 6-0.

Kyjyjen saralla sato on hieman tylsähköä, samaa tablettisarjaa jälleen yksi tehtynä. Toinenkin olisi päättelyä vaille valmis, nyt on siis melkein 9 työtä valmiina. Jee.
Kyjy #12, kattausliina, tämä yksilö 84 g
 
 
Tässä erään iltavapaan aikana blogeja surffaillessani päädyin aivan uskomattomalle sivustolle. Avatkaa linkki vain omalla vastuulla, jos omaat taipumuksen hurahtaa jouluhössötykseen, tässä on todellinen highway siihen tarkoitukseen.  Amerikassa osataan joulun odotuksestakin tehdä projekti, ja huomasin olevani armotta myöhässä. Mitäpä sitä näillä geeneillä muuta voisi odottaakaan, nyt pitäisi aikataulun mukaan olla jo neljä viikkoa touhuttu täysillä, siivottu sisääntulot, makuuhuone ja kylppärit, listat laadittu kansioon järjestykseen ja tehty joululahjat opettajille. Kyllä tuli jo ikävä Marttojen neuvoa "siivoa komerot jouluksi vain jos aiot viettää joulusi komerossa", kunnes eteeni tuli vihje sisäänkäynnin järjestämiseksi: "vie tavarat takapihalle, niin sisäänkäynti näyttää siistimmältä".
 
Nyt lähden Joen kanssa ihailemaan ulkokynttilöitä, pentu luo jo pitkiä katseita tänne päin ja käy välillä kerjäämässä rapsutuksia. Kylmeneviä syysilmoja luvassa, nauttikaahan ruskasta missä sitä vielä/jo on. Ja tervetuloa uusille lukijoille, Katsa, Eija L, Jenni, Mammutti ja Sude!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Arvonnan voimin kohti pimeneviä iltoja

Kiitos kaunis teille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen <3 Eiköhän tärkeintä ole pitää mielessä että tässä olisi tarkoitus rentoutua ja antaa hetki aikaa itsellekin, turhan tiukat säännöt ja rajoitukset vievät pian ahdistuksen puolelle.

Mutta nyt lupailemani synttärijuhlan pariin! Syksy on tuomassa mukanaan pimenevät illat, jolloin ainakin minä kiertelen sytyttelemässä kynttilöitä sisälle ja ulos. Lämmin teekuppi kuuluu niinikään asiaan, ja herkut ovat aina paikallaan vuodenajasta huolimatta :) Nyt laitetaankin arvontaan tällainen kaamospaketti, saajasta riippuen joko siitä nauttimiseen tai sen torjumiseen:
Resepti kaamokseen:
tuikkukynttilöitä
teetä
 suklaata
retroklassikko Hopeatoffeeta
 
Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen 27.9.mennessä,
yhden arvan saat kertomalla suhteesi syksyyn ja pimeneviin iltoihin: tykkää vai ei?
lukijani tai sellaiseksi liittyvä saa lisäksi toisen arvan
 
Onnea arvontaan!

 


tiistai 9. syyskuuta 2014

Hämeen hitaimman syystuumailuja

Palauduttuani kesähorroksesta takaisin elävien kirjoihin olen havahtunut tosiseikkaan, että olen ohittanut kaksi merkkipaalua silmänkään värähtämättä. Blogini täytti kesäkuussa kaksi vuotta, ja lukijalaskurikin on pyörähtänyt uudelle tuhatluvulle. Mitenkäs tässä on näin päässyt käymään?

Tallustellessani päivittäisellä metsälenkillä Joen kanssa mietiskelin blogini syntyä ja elinkaarta, kehityskaaresta ei tässä tapauksessa voi oikein puhua. Kyjy oli tässäkin kaiken pahan alku ja juuri, ilmoittauduin tempaukseen intoa puhkuen ja päätin pitkään harkittuani avata oikein blogin jossa raportoisin tempauksen etenemistä.

Heti alkupostauksista lähtien aihealueet ovat poukkoilleet täysin linjattomasti, sillä minun etanavauhdillani ei oikein edenneet aloitukset saati tullut valmista. Blogissa ovat esiintyneet satunnaisten kässäprojektieni lisäksi meidän koirat, pihan väripilkut (välillä todella tiukasti rajattuna), näkymiä metsälenkeiltä, tyttären leipomukset, kodin turboahdetut komerot ja niiden epätoivoisia järjestely-yrityksiä, ufoesittelyjä ja yleistä höpinää. Eli juuri niin kuin kaikissa "blogs-for-dummies-" ohjeistuksissa varoitetaan tekemästä. Pitäisi valita yksi kiinnostava aihe, ja keskittyä siihen. Jaa?

Näiden ohjeistuksien mukaan blogia pitäisi myös päivittää säännöllisesti, mieluiten useita kertoja viikossa ja aina samaan aikaan. Joopa joo. Kätevä emäntä päivittää blogiaan silloin kun on hetki hiljaista, ja blogiarkistosta käy hyvin ilmi että huhti-kesäkuun välillä ei meidän huushollissa juuri hiljaista hetkeä ole, blogissani sen sijaan on hyvinkin hiljaista. Taas pieleen.

Lopuksi ohjeistetaan blogin pitäjää panostamaan kauniisiin kuviin ja tekemään teksteistä lyhyitä ja nasevia. Olen pahoillani, tämäkin meni huti. Kuvitus koostuu lähinnä ruuduista joita syntyy opetellessani kameran käyttöä, toki kuva-aiheet on valittu blogikirjoitusta ajatellen. Ja lyhyttä ja nasevaa tekstiä tuotan työkseni, joten siviilissä sitten vähän repeää. Sorry.

Miksi siis yhä keikun täällä? Eräälle kaverilleni vitsailin blogini olevan epätoivoinen yritys todistaa itselleni, että mullakin on harrastuksia. Toisaalta tämä on vähän kuin nurinkurinen päiväkirja, ihan kaikkea en tänne suolla, mutta aika hataralla filtterillä kuitenkin. Täältä ei löydy avotakka -kelpoisia sisustuskuvia, lähinnä niitä varoittavia esimerkkejä. Blogissani ei myöskään hymyile suloiset lapsoset, sillä jälkikasvu alkaa kolkutella murkkuikää ja suloisuus on väliin kovin hetkittäistä. Omalla naamallaan ja nimellään täällä esiintyy vain koirat, tämä on tietoinen valinta. Yllättävän moni täällä on jaksanut vierailla, ja kommenttinne saavat aina lämpimän läikähdyksen rinnassani.

Blogien kautta olen löytänyt muitakin samoista asioista kiinnostuneita, töissä minulla ei ole työkavereita jotka kiinnostuisivat pohtimaan puikkojen paremmuutta tai vinkkaamaan upeita sukkamalleja. Vapaa-ajalla taas moikkaan kutomiskavereitani jonkun futiskentän parkkiksella kun kurvaamme kukin tahoillemme. Olen huomannut, että muillakin on karvaisia kavereita varastamassa lankakeriä, ja kesät kuluvat pihalla kuopsuttaessa. Olen löytänyt ihanan realistisia arjen kuvauksia blogeista, enkä etukäteen pelkäämiäni valkoinen-beige -sisustuskuvia.

Kiitos kuluneista kahdesta vuodesta, aika on mennyt seurassanne kuin siivillä. Jos ette pahastu, jatkan edelleen tällä sillisalaattilinjalla, ja eiköhän elämä tästä joskus rauhoitu. Kahden vuoden ja kymmenentuhannen kunniaksi aion kyllä järjestää jotain pientä kivaa, siitä enemmän kun on jotain julkaisukelpoista!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Glögikauden viralliset avajaiset

Näin aikaisin ei meidän huushollissa ole vielä ikinä aloitettu glögin keittoa! Neiti on köhinyt jo kolmatta viikkoa ja nyt suostui jäämään vihdoin harkoista pois, kun aikaisemmin yritetyt "ota ihan kevyesti" ja "älä juokse hiki päässä" kaikuivat kuuroille korville. Kuumetta ei ole ja nuhakin on helpottanut mutta ärsytysyskä on jäänyt päälle. Neito toivoi itse glögiä, ja tokihan äippä sitä keitti.

Aineksia on aina kaapissa, teen glögin mustaherukkamehuun maustamalla sen fariinisokerilla ja glögimausteseoksella. Samalla sain näpättyä kuvan valmistuneista kyjy #10 & 11, eli näitä kateliinoja seuraavat 2 kpl. Tässä glögiseos oli vielä hellalla kiehumassa.
Kyjyt #10 ja 11,
81 ja 82 g koukku 3½

Ulkona on vielä väriloistoa varsinaista ruskaa odotellessa. Tässä on tämän kesän hankinta syyshohdekukka, josta luin vasta jälkikäteen että on sangen hankala talvehtija. Katsotaan miten meillä viihtyy, olisi kyllä kaunis väriläiskä.

Hortensiakin jaksaa vielä kukkia, vaikka paras loisto alkaakin hiipua.

Kun katsoin tarkkaan, hortensian seasta pilkotti jotain erilaista valkoista. Tämän täytyy olla peräisin Lidlin alekorista mylläämästäni sipulipussista, jossa oli kyllä jotain liljojen sipuleita, mutta jo aika huonossa hapessa. Kiva ylläri että joku selvisi, ja vieläpä näin nätti!

Assistentti pyöri mukana tutkimassa viimeisiä kukkijoita, Joe on nyt 6 kk ja eka trimmauskin on kunnialla hoidettu. Sain taas hämmästytettyä ukkokullan positiivisen vahvistamisen tehosta, Joe loikoili trimmattavana rauhallisena syöden nappuloitaan. Kun trimmauskone surahti käyntiin syönti taukosi hetkeksi, mutta nopeasti ruoka alkoi taas maistua eli kaikki ok. Mitä enemmän tähän koulutusmenetelmään olen tutustunut, sitä enemmän siitä pidän. Toki se on aluksi kouluttajalle työläämpi perinteiseen verrattuna, mutta lopputulos on paljon parempi.

Ilokseni huomasin että Riikka oli löytänyt koiruuksien pariin, lämpimästi tervetuloa uusi lukijani!