lauantai 12. huhtikuuta 2014

Kirjoneuletta nurjilla silmukoilla? Not!

Ahdistukseni viimeisen ufotuksen kanssa alkoi viikko sitten perjantaina, kun slipoveri saavutti mitan jossa se piti jakaa etu- ja takakappaleeksi. Olin siis Laiscimus Maximus -tyyliin tehnyt kirjoneuletta suljettuna neuleena. Takaraivossa kyllä jyskytti tieto että tätä hauskuutta kestää vain rajallisen ajan, mutta so not, asioilla on taipumus aina järjestyä.

Onneksi akuutimpaan hätään iski kunnon flunssa, maanantai-iltana klo 21 kun olin saanut bodattua 4 kassillista ruokaa talouteen, pojan pois futisharkoista iltatoimille ja seuraavan päivän sopan hellalle kiehumaan. Silloin tuntui kuin olisi kumautettu rautaputkella otsaan, ilmoitin lähteväni nukkumaan ja seuraavan kerran aloin kokeilla pystyssä pysymistä eilen. Täystyrmäys suoraan ensimmäisessä erässä, sanoisin. Ei ollut mielessä ufot eikä kirjoneule kuin vasta tänään, kun vääntäydyin taas lauantain lempiharrastukseni pariin:
Niinpä se kävi taas että hätä keinot keksii, kuka nyt viitsii väkertää kirjoneuletta nurjilla silmukoilla, kun voi kutoa myös vasenkätisesti! Ja koska parhaillaan piti jännittää ettei Everton vaan saa maaleja, niin systeemi piti keksiä ihan itse eikä kurkkia googlesta. Pienen pähkäilyn jälkeen homma lähti etenemään, ja tämä ufo taas edistymään. Vappuaatoksi se ei kyllä valmistu, ja jollei pingotus todella tee ihmeitä niin ei tästä mitään ykkösneuletta kyllä tule, välttää kyllä puutarhatöihin. Mutta pura en, enkä kesken jätä!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Paaston aikaa ja keväthuumaa

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että pidän keväästä, sipulikukista ja keltaisesta...
Ja taas on lisää narsisseja oven edustalla, seuranaan hitaasti avautuvia sinisiä helmililjoja. Tässä siis vain yksi kolmesta purkista... Cittarissa oli käteviä kukkakasseja myytävänä, nappasin kaksi kassia narsisseja ja yhden muscarikassin mukaani, ja sepä kirvoitti kassahihnalla edellisen asiakkaan kommentoimaan: "meinaat sitten kukittaa koko huushollin. Olis varmaan minunkin perheeni ollut onnellisempi jos olisin kantanut sinne kukkia...". En tiedustellut tarkemmin mitä rouva sitten oli kotiinsa kantanut, mutta lohdutin ettei näillä sentään koko huushollia kukiteta, rappuset vain.

Ja haastetehtävä numero 2 on sitten selätetty, siivouskaapin uusi uljas järjestys (kunnes koittaa seuraava siivouspäivä):
Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa vielä tallella, etten laita "ennen" -kuvaa julkiseen jakoon. Kantavana ideana oli tehdä täsmäpakit tahrojen ja pölyjen poistoon (vihreä ämpäri vas. alanurkka), vessojen ja kylppärin pesuun (punainen ämpäri oik. alanurkka), sekä lattioiden pyyhintään (oik. vinossa oleva kori). Muut tarvikkeet (saunan pesu, ikkunoiden pesu, höyrypesurin tarvikkeet, pesuaineiden täyttöpullot) on lajiteltu omiin koreihinsa ja ylähyllyllä on harvemmin tarvittavia juttuja.

Tänään myös määräsimme lapsoset viikon mediapaastoon. Kun käytettävissä on älypuhelin, tabletit ja läppärit, perilliset uppoavat liian helposti sohvannurkkaan pelailemaan tai chattaamaan kavereiden kanssa. Kuulo katoaa ensimmäisellä peukalon heilautuksella, ja ajantajua ei ole tainnut olla koskaan olemassakaan. Ensimmäinen kimmoke oli nuoren herran repustaan kaivamat kokeet, joiden numerot olivat kaukana totutusta. Seuraavaksi sulake kärvähti kun olin istua tabletin päälle asettautuessani katsomaan futismatsia. Viimeinen niitti oli kun pitkän ja desibeliriittoisan tapahtumaketjun päätteeksi esikko komennettiin pesemään keittiön lattia sisarensa siivotessa pöytätasoja. Herra löydettiin mopinvarren sijaan kuistin imurikaapista istumasta peukalot heiluen WhatsApp:ssa! Kännykkä lensi kaaressa pihanurmikolle ja lataukseen kaivettiin vanha uskollinen simpukkapuhelin. Seuraavaksi kerättiin tabletit pois, ja läppäreihin vaihdettiin salasanat. Oikeuksia saavat takaisin sitä mukaa kun lapset osaavat hallita niitä, eikä laitteet lapsia. Myönnetään, että hallinta ei ole helppoa vanhemmillekaan!

Taisi taas mennä kiinnitys Vuoden Äiti -titteliin, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta ;D

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Tästä se lähtee!

Asettelin itselleni haasteita viikko sitten, ja mitenkäs siinä sitten kävikään? Jätän selittelyt sikseen, viikko vierähti niin nopeasti että jäi tekemättä paljon tähdellisempääkin. Tänä aamuna otin sitten itseäni niskasta kiinni, ja pikkuinen Toyotamme oli lastattu paitsi yhdellä jalkapallojuniorilla, myös muutamalla kierrätysvaatepussilla:
Juuri tuota enempää sinne ei olisi enää mahtunutkaan. Nyt pussit ovat siis vihdoin pois nurkista pyörimästä ja kiikutettu kierrätyslaatikkoon.

Seuraavaksi tavoittelen siivouskaapin kimppuun, ensin on vain raivattava sinne tie pyykkikasojen läpi. Ei ole tämä rouva juuri ehtinyt pyykkiä pesemään viikolla, joten sitä hauskuutta olisi nyt tiedossa vähän enemmänkin. Pihallekin pääsisi jo haravoimaan, ja kukkapenkkejäkin voisi siistiä talven jäljiltä. Viimeinen ufo sinnittelee edelleen puikoilla, yksi värilanka näyttäisi loppuvan pahasti kesken ja kuviot ovat menneet iloisesti sekaisin, mutta nyt ei auta kuin säveltää jotain. Tätä en kyllä pura!