sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Ei enää niin salaista

Minua odotti perjantaina paketti!

Kesti sunnuntaihin asti, että sain hätistettyä uteliaat nurkista pyörimästä, ja pääsin keskittymään paketin sisältöön. Kyseessähän oli ilmiselvästi Salaisen JouluYstäväni viimeinen lähetys. 

Paketin sisältä löytyi lahjakassi, jonka kylkeen teipatusta kauniista kortista kävi ilmi, että minulle oli lähetellyt paketteja PurppuraPerhonen. Kortissa luvattiin paketin ohjaavan nautiskelun, tunnelmoinnin ja hassuttelun pariin, sekä hieman töitä käsille vapaapäivien iloksi... siispä äkkiä narut auki ja sisältö esiin!



Yritin saada kaiken mahtumaan yhteen kuvaan, mikä ei ollutkaan ihan helppoa! Nautiskeluun lempparisalmiakkia ja erinomaista tummaa suklaata, nautiskelu on jo aloitettu... tunnelmointiin syttyi led-tuikku somaan lyhtyyn eteisen lipaston päälle, ensimmäinen kynttilä jonka ukkokultakin antaa palaa :-) ja keittiötä pääsi somistamaan kauniit sydämet, ja ihanat kimaltelevat futistontut vahtivat meidän kalenteria. Mahtavat! Niin, ja tosiaan käsille töitä: kaksi kerää Pikkusiskoa ihanan jouluisissa väreissä, näistä tulee ainakin raitasukat, tai sitten teen ulkoilupipan ja lapaset...


Kiitos sinulle PurppuraPerhonen, oli ilo olla ystäväsi! Pakettisi ilahduttivat pitkin syksyä, ja aika kului tämän vaihdon myötä kuin siivillä. Nyt on jouluun enää reilu viikko, ja kalenterikynttiläkin (kiitokset siitäkin SJY:lleni <3) poltettu jo yli puolen välin. Lumista kolmatta adventtia kaikille!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Joulun kuusi raitaa

Tätä hauskempaa joulukalenteria minulla ei ole koskaan ollutkaan! Neulistin ja Vyyhdin "jo perinteeksi tullut" jämälankasukkajoulukalenteri  starttasi joulukuun ekana päivänä kuten kunnon joulukalenterin pitääkin. Tästä kalenterista tulee mieleeni jostain syystä englantilainen joululaulu "The Twelwe Days Of Christmas", jossa joka päivä tarinaan lisätään joku uusi asia kaikkien edellisten lisäksi. Myönnän, minulla on omituinen ja aivan liian vilkas mielikuvitus...

Ekan luukun tehtävänä oli kutoa sukkaan A kärki, ja yksi kerros värillä joka löytyy lempilevyn kannesta. Minulla on lempilevyjä enemmän kuin lankoja, ja se on paljon se, mutta juuri nyt tähän vuodenaikaan on yksi ylitse muiden:

1.12. harmaa väri lempilevyn kannesta

Seuraavaksi aloitettiin sukka B, ja siihen kaksi kerrosta värillä joka kuvaa lankavaraston kokoa. Väri määrittyi ohjeeseen liitetyn kaavion mukaan. Pienen päässälaskun jälkeen päädyin siihen, että varastoni kokoa kuvaa vihreä väri.

2.12. lankavaraston määrä 5-10 kg -> vihreä

Kolmannessa luukussa kehoitettiin hakemaan itseään googlen kuvahaulla, ja valita väri ensimmäisestä kuvasta joka ei ollut oma. Helppoa, google ei löytänyt minusta kuin yhden ikivanhan kuvan, ja muita kaimojani en tunnistanut. Ensimmäinen kuva oli musta-valkoinen, joten harmaalla jatkettiin sukkaa B.
3.12. väri googlen kuvahausta, siis harmaa.

Seuraavissa luukuissa jatkettiin sukkaa A ensin 4 kerrosta värillä joka löytyy lähimmästä taulusta. Kun nostin pääni tabletista tuijotin akvarellia meidän vanhasta Kevin-koirasta. Kevinin turkin ruskeaa löytyi Schoppelwollen kerästä sopiva pätkä, ja näin Kevin sai oman raitansa sukkaani. 

Viidennessä luukussa kehoitettiin valitsemaan väri, joka alkaa samalla kirjaimella kuin äidin tyttönimi. Helppoa, K niinkuin keltainen, mutta ainoa keltainen sukkalanka löytyi pätkävärjätystä Nallesta. Höh. Floricana olisi ollut, mutta en kyllä tähän kohtaan sukkaa halunnut sitä kutoa. Pienen pähkinnän jälkeen päätin että olkoon K niinkuin kirkas (joo, tosi kaukaa haettu, myönnetään!) ja pääsin tekemään viisi raitaa tuolla Nallella. Pilkahtelee keltainenkin siinä joukossa, ei vain näy vielä kuvassa kun reuna rullaantuu.

4. ja 5.12. ruskeaa taulusta ja kirkkaita värejä äidin tyttönimestä

Tänään olin hereillä jo kuuden aikaan, torkuttelin vielä tunnin ja sitten oli jo pakko mennä alakertaan avaamaan päivän luukku. Itsenäisyyspäivän kunniaksi oli käsky kutoa 6 raitaa synnyinmaansa väreissä. No suomalainen olen ja Suomessa syntynyt, joten sinistä ja valkoista pitäisi löytyä. Kaikki valkoiset sukkalangat olivat jo uponneet isoon joulusukkaan, ainoa lähellekään lipun värejä toistava lanka löytyi Lidlin sukkalangasta, ja siitä ei tietenkään osunut yhtään valkoista pätkää tähän raitaan. Mutta ajatus oli kovin isänmaallinen ja juhlava tätä kutoessani :-)

6.12. itsenäisyyspäivän kunniaksi Suomen lipun värit, tai ainakin jotain sinistä...

Nyt jo odottelen malttamattomana seuraavaa luukkua. Nämä alkupäivät ovat helppoja kun raidat ovat vielä kapeita, ensi viikolla onkin jo enemmän kudottavaa. Kyjy-rintamalla suuri joulusukkani uhkaa valmistua, ja langatkin taitavat riittää loppuun asti. Revontuli-huivia kudoin viikolla työmatkalla, ja siinä mennään jo yli kakkoskaavion puolen välin. Tähän asti kerrokset ovat valmistuneet nopeasti, mutta tästä eteenpäin huivi edennee hitaasti. Taitaa päästä mukaan joulunajan matkatekeleeksi. Muut työt ovatkin olleet telakalla, pitsijakku odottelee edelleen hihoja. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! En taida katsella Linnan juhlia kun Valioliigaakin on tarjolla, mutta
torttuja taidamme leipoa sekä aloittaa joulukorttien parissa askartelun.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Marraskuun valoa

Ensimmäinen adventti: joulun odotus on nyt virallisesti alkanut. Tytär lähti aikaisin aamulla Eerikkilään futisleirille, joten joudun suoriutumaan adventin perinteistä yksin. Vielä meillä ei näytä kovinkaan jouluiselta, lahjasukka on sentään ilmestynyt takan eteen roikkumaan. Oma tekele on vielä puikoilla, kohta on kantapään teon aika, yritän kuumeisesti arvioida lankojen riittävyyttä ettei tarvisi taas klikkailla netissä...

Kaivoin myös vanhan adventtikynttelikön varastosta ruokapöydälle, siinä oli vielä viimejouluiset kynttilätkin. Poika ehdotti, että poltetaan ne nyt käänteisessä järjestyksessä niin ei tarvi laittaa uusia :-)
 
Joulu on tunnetusti salaisuuksien aikaa, jopa koirapojat tuntuvat supattelevan keskenään. Harryn ilme viestittää, että nämä ovat nyt poikien juttuja.
 
Vaikka marraskuun valo tuntuu täysin absurdilta ajatukselta, joku on houkutellut kuistille talvehtimaan siirretyn pelargonin kukkimaan:
Pelargonium 'Apple Blossom'
 
Huomenna on jo joulukuu, jämälankasukkajoulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu ja alkaa viimeinen rutistus kohti joululomaa. Tänä vuonna joulunajan vapaapäivät sijoittuvat mukavasti kalenteriin, ja kerrankin on mahdollisuus ottaa vapaapäiviä siihen ympärille.
Joe-poika on jo 9 kk vanha, mutta ei tiedä joulusta vielä mitään. Ihmettelee vaan silmät pyöreinä mamman touhuja ja ympärille ilmestyviä uusia tavaroita. Tänään on luvassa paljon ulkoilua, sillä pari pakkasastetta on kuivattanut maaston mukavasti.

 

Yritän vielä ottaa loppukiriä Kyjyn suhteen, mutta mitään paineita en siitä suostu ottamaan. Minulle on erittäin terveellistä oppia hyväksymään sekin, että kaikki ei aina valmistu aikataulussa. Pitää keskittyä siihen mikä on välttämätöntä, ja olla keräämättä stressiä lopuista hommista. Asioilla on tapana järjestyä ja se mikä tänään näyttää tärkeältä, voikin huomenna tuntua mitättömältä pikkuseikalta. Ja toisaalta, keskeneräinen Kyjyhän tarkoittaa toisaalta erinomaista materiaalia ufottomaan uuteen vuoteen!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pieni viaton Rose-kerä

Nyt seuraa taas jakso sarjassamme "tunnustuksia".
Viime postauksessa kerroinkin suuntaavani virtuaalisille lankaostoksille, ja eilen riemukkaan koko perheen harkka-ajan jälkeen kävin noutamassa pakettini.

Kaikki lähti siis kuningasajatuksesta kuluttaa kaikki valkoiset villa-/sekoitelangat isoon joulusukkaan. Kuten jämälankaprojekteissa yleensä, niin tässäkin loppui ensimmäinen lanka heti varsiosuudessa. Rose. Ja sitäpä ei enää löytynytkään kaupasta, eikä edes Novitalta. Tapiolla oli, ja sieltä kliksuttelin yhden kerän koppaan.

 Otin pari kerää lisää sille varalle että tuo yksikään ei riitä, ja kahdesta kerästä on kätevämpi tehdä lapasia. Nyt postimaksut pomppasivatkin jo paketin puolelle, ja suunnistin kohti Alpakka-alea. Koriin naksahti ihanan punaista Limaa, ehkä lapasiin, ehkä ei? Alpacaa ajattelin kokeilla Rosen sijaan lämmikkeeksi 7veikkalapasiin, sitä mustana itsevärjätyn keltaisen pariksi (BVB värit, taas...) ja ruskeanharmaata pariksi sitten ihan mille vain. Eli täysin kylmän viileästi tarkkaan harkintaan perustuvia investointeja, eikä mitään heräteostoksia :-D

Lopuksi vielä ryhmäkuva Lidlin alekorin penkomisen jäljiltä, takana piilottelee paketti sinisävyistä Lidlin sukkalankaa jota sai puoleen hintaan. Halpaahan se oli jo valmiiksi, mutta puoleen hintaan tuo paketti oli ihan pakko langanostolakosta huolimatta kerättävä parempaan talteen. Ja onhan se jämäsukkalankajoulukalenterikin starttaamassa viikon päästä, joten "jämälankaa" on hyvä olla varastossa?
Ryhmäpotretissa 650 g lankaa. Kaikki tarpeeseen...

Nyt ei töiden valmistuminen ole ainakaan langasta kiinni, aikaa kun vielä saisi yhtä helposti kliksuteltua nettikaupasta. Eilisen Arsenal-ManU -pelin aikana mun piti saada kälyn jakkuun etukappaleet valmiiksi, mutta peli oli aivan liian jännä täysipainoiseen kutomiseen. Paljoa ei enää puuttuisi, ja sitten vielä ne hihat... välissä on kyllä tehtävä jotain muuta. Alkaa se Kasteen kiemurtelu ja halkeaminen jo kypsyttää. Ja harras toive on, että pingottaminen tekisi todellakin ihmeitä, minusta se pintaneule muistuttaa puhkihangattua tiskirättiä.

Ihanan talvista sunnuntaita kaikille, nautitaan lumesta ja valosta ennen ensi viikon sohjokelejä!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Teemana Joulunodotus

Voi kun tietäisi mihin päivät oikein katoavatkaan! Tiistaina minua odotti kuistilla Salainen Paketti, jonka jouluisesta ulkomuodosta saattoi jo päätellä lähettäjän, SJY!

Tiistaina ehdin toki avata paketin, ja innosta kihisten yritin muistaa napata kuviakin. Marraskuun valossa, illalla, sisällä, käsivaralla otettuja puna-keltaisia kuvia, olkaa hyvä!

 
Paketista löytyi ihana punainen patakinnas ja söpö koirakortti, jossa kerrot paketin teeman olevan joulunodotus, ja olet oikeassa, paketin sisältö on tarpeellinen ennen joulua, mutta myös sen jälkeen. Itse asiassa neiti jo koekäytti sen mokkapaloja leipoessaan, ja totesi erinomaiseksi. Patakinnas pullotti oudosti ja tuntui painavalta, ja sisältä löytyikin aika kasa tavaraa:



Uskomatonta, mutta kaikki osui niin kohdalleen että epäilin jo itseni laittaneen tavarat pakettiin! Olin juuri jutellut tekemistä mankuvan neitosen kanssa, että voisi alkaa suunnittelemaan tämän vuoden joulukorttiaskarteluja. Ja paketissa oli tarvikkeet kortteihin: korttipohjia, ääriviivatarroja, tarratyynyjä ja jouluisia kuvia kortteihin liimattavaksi.
Olen tumman suklaan ystävä, ja tuota uutta joulusuklaata olin jo pyöritellyt kaupassa sillä maku vaikutti lupaavalta, tummaa suklaata ja omenaa. Ja hyvää se olikin! Nimenomaan oli, sillä nyt yritän hävittää kääreet huomaamattomasti, ettei perheen varsinainen suklaasyöppö huomaa että on jäänyt jostain paitsi...
Paketissa oli myös ihana kuusikoriste, juuri tuollainen kaunis puna-valkoinen ei liian moderni, josta tykkään. Ihana!
Mutta tuo kalenterikynttilä vetää täysin mykäksi. Mistä SJY saatoit tietää, että minun jouluperinteeseeni on kuulunut jo lapsesta asti kalenterikynttilä? Juuri tuollainen ohut, jota ehtii polttaa päivän pätkän verran kiireempänäkin päivänä? Olin oikeasti vedet silmissä, sillä en ollut vielä muistanut kauppareissulla varmistaa kynttilää tälle vuodelle, ja nyt se tupsahti kotiin paketissa. Kiitos!

 Kuoren taakse SJY oli vielä leimaillut joulunodotusterveiset, jaan ne nyt tässä teille muillekin!
Kiitokset SJY ihanasta paketista, se lämmitti mieltä marraskuisena ruuhkaviikkona.

Nyt seikkailen virtuaalisesti lankakauppaan, Rose pääsi loppumaan joulusukkaprojektista, ja sitä pitää siis saada lisää. Nyt on vartti aikaa klikkailla lankaa pakettiin ennen kuin miesväki kotiutuu, Dropsilla olisi alpakka-ale ja joulukalenterisukkiinkin pitää varautua ;-)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Arjen kauneutta

Olen tänään siirrellyt kännykästäni kuvia talteen kotikoneelle jotta saisin vihdoin bootattua puhelimeni. Windows-päivityksen jälkeen känny alkoi kyselemään joka mutkassa microsoftin salasanaa, jonka olin luonut kännykkääni asennellessani puolitoista vuotta sitten. Mikään arvauksista ei tuottanut tulosta, ei myöskään salasanan palautus mitään kautta. Työpaikan IT-pojat yrittivät lohdutella etten suinkaan ollut ainoa, mutta eipä se tuskaani helpottanut. Piti luoda uusi nettitili ja uusi salasana (tällä kertaa kirjoitin sen kaikkien neuvojen vastaisesti muistiin, mutta en sentään keltaiselle lapulle näppiksen alle :-)) ja palauttaa vempele tehdasasetuksille. Puhelin alkaa olla niin jumissa, että sen saa käyttöön vain kameran napista tai kytkemällä laturiin...

Puhelimen muistiin oli tarttunut kaikenlaisia kuvia, ja vasta isolla näytöllä nähtynä huomasin että työympäristössäni on jopa ihan karunkauniita yksityiskohtia, kuten tämä harmaantunut puulaatikko:
Storage indoors... mutta mistä nuo männynneulaset oikein tulivat???
 
Palautteeni pesevästä lattianpesukoneesta meni vihdoin perille, kun eräänä aamuna sain napattua kuvan pesukoneen perässä tallustelleista miehistä -tai heidän kuraisista jalanjäljistään.

 
 
Muistilappuina itselleni, 
Tästä kauha kaapaisi kaapelin poikki
-muista korjauttaa ennen lattiavalua!
 
tai naapurille
Ruostunut susi viiden vuoden takaa, joko raaskit luopua?

Samalla tässä käyn pientä luopumisen tuskaa, olen nyt yhdeksättä vuotta samoissa hommissa, ja halu olisi tehdä jo jotain muuta -mutta mitä? Ja kuinka osaan viidentoista vuoden jälkeen luopua noista rakkaista rautamötiköistä ja työkavereista? Olen lähiaikoina menossa työnohjaukseen, jotta saan hieman sparrausta ajatusteni järjestelyyn ja hieman purettua tätä lukkoa, sitä kautta toivoakseni myös uusia ajatuksia. Tunnen itseni erittäin etuoikeutetuksi kun työnantaja haluaa nähdä näin paljon vaivaa vuokseni, eikä vain laita tätä pähkäilyä neljänkympin kriisin piikkiin.

Eilen sain taas vertaistukea ystäviltäni perinteisen neuleillan puitteissa. Kälyn jakku edistyi senttitolkulla, maailma on jälleen parempi paikka elää ja huojentuneina totesimme että perhe-elämän kiemurat ovat hämmästyttävän samanlaiset osoitteesta huolimatta. Eiköhän näillä eväillä porskuteta marraskuu läpi!

Ja joulukuuta odotan taas entistä innokkaampana, sillä bongasin jämälankavillasukkajoulukalenterin taas starttaavan! Viime vuonna seurasin tuota naama kateudesta vihreänä, tuo on juuri Se Oikea juttu yllytyshullulle tempausfriikille knit-along -addiktille jouluhullulle joka hamstraa lankoja. Suoritin jo ensi sukelluksen lankatynnyriini että kantapäät vain vilkkuivat laidalta, ja lajittelin fingering -vahvuisia sukkalankoja erilleen. Hyvästi Kyjy ja puolivalmiit työt, jämälankavillasukkajoulukalenteri kutsuu!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kovan onnen tumput

Omatunto kolkutti kovasti lauantaina kun viimeistelin omia koiranulkoilutustumppujani. Olinhan luvannut tehdä kälylle lämpimät lapaset joilla tarkenisi ulkoilla pikkupoikien kanssa, ja ne yksilöt olivat edelleen aloituksena puikoilla - kaiken kukkuraksi 20 s liian suurina.

Lauantaina siis omien lapasten valmistuttua vetäisin puikot pois jättilapasten aluista ja purin koko tekeleen. Ulkona ilma oli harmaa kuin likainen sukka, ja lapasen harmaa-petrooli värimaailma alkoi tympiä. Kerin harmaan veikan kerälle ja sukelsin tynnyriin etsimään jotain iloisempaa. Alkusyksystä tilailin Novitalta lankoja into pinkeänä, ja näistä ostoksista löytyi erittäin riemunkirjava raitalanka. Nyt ei toteutus ole ainakaan värien puutteesta kiinni, tälläisella setillä lähdetään katsomaan millaista jälkeä tulee:

 
Sunnuntaina sain päätellä langanpätkät ja punnita valmiit lapaset. 
Kyjy#18 lapaset 7veikka + Rose
32 s, puikot n:o 5, 76 g
 
Tässä kuvassa värit toistuvat parhaiten oikeina.
 
Edessä on enää lapasten toimitus omistajalleen. Taidan mennä postiin kaupan kautta ja sujauttaa lapasen sisään suklaalevyn, sillä kahden vilkkaan pikkumiehen äiti on kyllä herkutteluhetkensä ansainnut.


lauantai 25. lokakuuta 2014

Onnistunut jämälankatyö

Näköjään on mahdollista selvitä jämälankatyöstä ilman lisäostoksia, sain nimittäin koiranulkoilutuslapaseni valmiiksi, ja samalla tuhottua viimeiseen pätkään 50 g pastelliraitaista 7veikkaa. Vähän piti peukun kärkiin kaivella lankavarastojakin. Ei paha! Tässä kuvattu vielä päättelemättöminä, piti ehtiä hyödyntämään pieni auringon pilkahdus. Nyt lapaset on jo siistimmän näköiset eikä langanpätkiä törrötä sieltä täältä.
Kyjy#20 koiranulkoilutuslapaset 7veikasta
4 s kärkialoituksella, 5 s jätetty peukalolle, 3½ puikot, 50 g.
 
Eilen kävin kampaajalla laittamassa taas kutrejani ojennukseen. Kyytiä odotellessani poikkesin Suomalaisessa Kirjakaupassa, kun niin monessa blogissa oli kehuttu tarjouksessa olleita käsityökirjoja. Valikoimaa oli vielä, ja mukaan lähti joulupallokirja.

Kirja odottelee nyt takan kulmalla lukijaa, tämä kansikuva saa taatusti ukkokullan reagoimaan ;-D
Yhden palleron olen kutonut aikaisemmin, ja into olisi tehdä lisää. Tämmöinen possunen olisi ainakin söpö:

Intoilin jo tästä itselleni joulukalenteria, joka päivä uusi pallo... realismi onneksi voitti. Ei minun käsilläni saati runsaalla vapaa-ajalla. Samaan karahti myös huippuidea joulukorteista... ei taitaisi Itellakaan tykätä meikäläisen pulleroista kirjekuorista.

Malleja riittää, helpompaan ja vaativampaan makuun. Ehkä sitten ensi jouluksi?

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kerää koko sarja!

Päivitetäänpä hieman Kyjyn tilannetta, 20.10. eli maanantaina oli viimeinen päivä saattaa kaikki 20 työtä aluille. Odottelin talvi-Novitaa mahdollisien must-have -töiden varalta, mutta onnekseni totesin ne liian työläiksi tähän tempaukseen. Siispä sunnuntaina kaivelin viimeiset vapaat riittävän pitkät 3½-pyöröt ja vanhoja seiskaveikan jämiä tasan 50 g ja aloittelin lapaset.
Kyjy#20: koiranulkoilutuslapaset vanhasta 7veikasta, 4 s kärkialoituksella
 
Kudin käväisi tänään töissäkin, kun olin luvannut näyttää naapuriosaston assarille kuinka tehdään kaksi sukkaa yhtä aikaa. En onnistunut vakuuttamaan että tässä ei voi mennä sekaisin, onneksi en ole myyntitehtävissä, voisi näillä kyvyillä kauppa käydä aika huonosti ;-)
 
Alla on näkymä valmiista kattausliinasetistä. Yksittäisiä kuvia on täällä jo vilahdellutkin, ja kahdeksan näitä syntyi loppujen lopuksi. Tämä oli jämälankaprojekti, jonka seurauksena oliivinvihreä Tennessee loppui (viimeiseen liinaan piti jo kaivaa vanhoja varastoja, sävyeroa ei onneksi huomaa) ja Huvilaa jäi vajaa puoli kerää. Ei paha.


 Kyjyt #4, 10, 11, 12, 13, 15, 16 ja 17. Kattausliinoja Tennessee+Kotiväki/Huvila


Koko läjä punnituksessa, langankulutus 660 g eli keskimäärin 82,5 g/kpl.
 

Kyjy on nyt yli puolen välin, 11 työtä valmiina. Loppuja punnerran valmiiksi niin paljon kuin suinkin ehdin, mutta nyt on jo selvää että ensi vuosi tulee jälleen keskittymään ufoiluun. Ehkä jo seuraavalla kerralla opin laatimaan realistisen listan...

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ikioma arkipyhä

Autolla ajaessani radiossa soi aina Radio Rock, josta tuleva musiikki on mieleeni, jutut taas eivät ihan iske keski-ikäisen rouvashenkilön makuun. Tänä syksynä korvamadoksi on jäänyt Timo Rautiaisen biisi jonka nimeä en tiedä, mutta jossa lauletaan "sallikaa että, ikioman arkipyhän järjestän.... sallikaa että, edes hetkiseksi syrjäytyä saan". Tätä olen hoilottanut antaumuksella ja täysin tuohon tunteeseen samaistuen. Hektisimpinä viikkoina on tosiaan tuntunut, että seuraavaksi tallustan juna-asemalle, ostan meno-paluu -lipun jonnekin vain siksi, että saan olla hetken ihan rauhassa.  

Asioilla on taipumus järjestyä, näin töissäkin rauhoittelen levottomia nuoria miehiä. Näin kävi nytkin. Alustavasti syyslomaviikko ahdisti jo etukäteen: molemmilla muksuilla futisleirit ja ukkokulta työreissulla. Ensiksi peruuntui neidin leiri, ja tyttö järjesti itselleen välittömästi audienssin mummon luo pohjoiseen. Sunnuntai-iltapäivällä tuli tieto pojankin leirityksen peruuntumisesta, ja samalla istumalla poika soitti toiseen mummolaan ja ilmoitti saapuvansa maanantai-aamuna klo 9:30. Yht´äkkiä minulla olikin ikioma arkipyhä keskellä viikkoa - plus hulluntiukka työviikko, mutta viis siitä!

Nyt on pitänyt ihan tietoisesti päättää, että a) en jää töihin tekemään rästihommia pois, vaan lähden kotiin viimeistään klo 15 (tänään onnistuin, eilen en) ja b) en ala tekemään kotonakaan mitään rästihommia, siivoamaan ja kuuraamaan vaan ihan vain OLEN. Tämä on minulle niin outo olotila, että eilen piti tietoisesti päättää, että katson boksilta kaksi jaksoa Call Midwife:a ja kudon. Koirat ovat saaneet molemmat pitkät lenkit sekä eilen että tänään. Lisäksi olen ottanut loppukiriä kyjy-aloitusten kanssa, ettei vaan jää viimetippaan :-)

Viimeisten viiden lista on elänyt koko ajan, ja eilen Harryn kanssa kävellessäni mieleeni välähti oikein kuningasajatus mihin saan hukattua läjän sekalaisia jämälankoja. Idean äitinä oli kuva uudessa Neule -lehdessä olleesta valkoisesta joulusukasta. Minä kun olen joulusukkaihminen, niin tällainenhan pitää tietenkin väsätä. Lehden sukka oli Isoveikasta, mutta minä kauhoin tynnyrin pohjalta kaikki valoisan vaaleat keränjämät, tunnistettavissa on ainakin Pirtin sukkalankaa, harmaata lampaanvillaa, Rosea, Woolia, Nallea ja Floricaa. 
Kyjy #19: Kasin pyöröt, kolme lankaa yhteen (tässä harmaa lampaanvilla, Rose ja Nalle?) ja 60 silmukkaa. Silmissä on selkeä ajatus mitä tästä tulee, lopputulos on täysi arvoitus.

Viikonloppuna virkkasin seitsemännen kattausliinan äristessäni Suomen puolustuslinjalle Kreikkaa vastaan. Kahdeksas ja viimeinen liina on alulla vaaditut 5 kerrosta, 
Kyjyt # 16 ja 17

Sunnuntaina laitoin alulle kälylleni lupaamat tumput. Mallina vanha tuttu 7veikka+Rose -yhdistelmä. Katsoin tammikuun postauksesta omien lapasteni silmukkamäärät, ja sunnuntaina lasten pakkaushässäkän keskellä loin silmukat. Eilen kudoin aloitukseksi vaadittavat 5 kerrosta, ja ihmettelin miten ovat ison tuntuiset. Piti ihan tarkistaa blogista silmukat, ja kai tässä olis uusia rillejä vailla. Olin selvästi kirjoittanut silmukkamääräksi 30, ja näihin on luotu 50 silmukkaa... Ei ole kälyni kädet mallia lapio, joten purkuun menee. Mutta kirjataan kuitenkin aloitukseksi.

Kyjy #18, tumput 7veikka ja Rose.

 Viimeinen aloitus jää odottamaan Novitan Talvi -numeroa. Jos sieltä ei tule mitään ehdottomasti tehtävää, puikoille hypännee pertsasukat. Viikonloppuna laittelin pihaa talviteloille ja nostelin pelargonioita sisälle talvehtimaan. Yhden jätin vielä ruokatilan ikkunalle ilahduttamaan.

Syksyn sitkein kukkija

Kohta alkaa Salaisen Jouluystävän seuraavan kierroksen aika, olen jo omaa pakettiani hieman ideoinut, mutta ideat odottavat vain toteuttamista. Tämän illan nautin taas omasta rauhasta telkkarin ääressä, huomenna lapset ja ukkokulta palautuvat kotiin ja talo on taas täynnä ääntä ja elämää. Ja hyvä niin!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Salaisen Jouluystävän ensimmäinen paketti!

Torstaina töistä tullessani minua odotti salaperäinen paketti.
Perjantaina lapset jo tivasivat, eikö minua kiinnosta ollenkaan paketin sisältö, kun en ole sitä avannut. Kiinnosti kyllä kovasti, mutta halusin avata paketin ihan omassa rauhassa, ja sehän ei meidän huushollissa ole ihan itsestään selvä juttu.

Lauantai-aamuna komensin muksut raivaamaan huoneitaan ja livahdin kuistille kameran, saksien ja paketin kanssa. Jospa täällä saisin olla rauhassa, ulkona satoi joten sinne en päässyt karkuun.

Paketin sisältä löytyi kaunis kortti, jossa toivottiin paketin antavan lämpöä, valoa ja hyviä makuja... ja lisäksi kolme pakettia. Lisää avattavaa, jännää!

Ensin avasin tuon pyöreän "karkin", ja sieltähän löytyi heti lämpöa ja valoa! Ihana pallokynttilä, joka pääsi valaisemaan samana iltana neuleiltaani kavereiden kanssa. Tässä vaiheessa piti jo hätistää ensimmäiset uteliaat pois niskasta.

Kahdesta kuution muotoisesta paketista paljastui sitten hyviä makuja: teetä ja salmiakkia juuri minun makuuni. Uusia makuja pääsee loihtimaan kauniisiin glögilaseihin, ja kattauksen saa viimeisteltyä kauniilla serveteillä.

"Perhepotretista" näkyy vähän huonosti ehdoton suosikkini, tassupiparimuotti. Aivan ihana! Tänä jouluna saamme sitten springeri- ja luupipareiden lisäksi myös tassuja, tytär suunnitteli jo taikinan tekoa, mutta lienee vielä hieman turhan aikaista. Vaikka glögikausihan on jo korkattu...


Kiitokset sinulle salainen Jouluystäväni, paketti osui ja upposi osoitteeseensa. Kaiken väsymyksen ja ruuhkan keskellä paketti piristi ja hyvälle tuulelle. Kiitos!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Arvonnan voittaja

Eilen oli viimeinen päivä osallistua kaamospaketin arvontaan, ja tänään kunhan molemmat koiruudet olivat saaneet omat päivälenkkinsä oli Virallisen Arvonnan aika. Tekniikkana oli perinteinen lappuarvonta, jossa onnettarena toimi paremman puutteessa rouva itse. Pikku lappuset sähköistyivät tehokkaasti arvonta-astiana käytetyn muovisen koiran valjaspaketin pohjaan, mutta näppeihin tarttui yksi lappunen:


Onnittelut Kristalle!
 
Jos oikein tulkitsin, niin tämä paketti menee helpottamaan kaamoksesta selviytymistä. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille kommenteistanne! Krista, laitatko yhteystietosi vaikka Neulomon kautta, niin laitan paketin postiin (mielellään smart-sellaiseen)!
 
Keskiviikkoaamuna töihin lähtiessäni meidän piha näytti tältä: 
 
Vielä ei onneksi talvi yllättänyt autoilijoita, vaan tiet olivat sulia. Lumi suli aamupäivän aikana pois, mutta Joen aamulenkistä ei meinannut tulla mitään kun piti jahdata ilmassa leijuvia lumihiutaleita.
 
 
Eilen meillä oli suurta jalkapallojuhlaa, ensin neiti taituroi seuran taitokisoissa kultamerkin arvoisesti ja sai osallistumisoikeuden piirin kisoihin. Iltapäivällä pojan joukkue varmisti piirinmestaruuden vuotta vanhempien ikäluokassa, ja koska 13-vuotiaiden on tärkeintä näyttää coolilta, juhliminen oli huvittavan harkitun pienimuotoista. Kotona neiti leipuri pyöräytti kaneliässien ohjeella B ja V -kirjaimia, eli Borussia Dortmundin logon. Lisäksi hän leipoi raparperi-suklaa -kääretortun ja suklaisia cupcakeja, joten herkutteluksihan juhlinta muuttui kun päästiin kotiin :-)
 
Olen taas mukana Salaisessa Jouluystävässä, ja ensimmäinen pakettikierros on alkanut. Olen oman pakettini jo laittanut matkaan, ja on jännittävä nähdä miellyttääkö sisältö ollenkaan saajaansa. Viime vuonna minulla oli kyllä pari joka tuntui lukevan ajatuksiani, näitä salaisia paketteja oli tosi mukava antaa ja saada.
 
Hieman vähälumisempaa ensi viikkoa toivoen,
Tjorven


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Eräyhäri iltavapaalla

Taas on se aika vuodesta kun ukkokulta pakkaa pyssyt ja koirat autoon ja suuntaa kohti pohjoista. Silloin jään eräyhäriksi pitämään sirkusta pystyssä, laittelen pihaa talviteloille ja sytyttelen kynttilöitä hämärtyvien iltojen iloksi. Vaikka sanavalmis esikoinen kerran paalutti, että "koirat ovat iskän vain linnunmetsästyksen aikaan, sitten se tuo ne likaisina ja takkuisina kotiin ja äiti hoitaa niitä taas seuraavat 11 kk.",  järjestely sopii minulle mainiosti. Itse asiassa on vähän tyhjä olo kun ei ole koiria pyörimässä jaloissa, nyt onneksi Joe on kotipoikana vielä odottelemassa ensi syksyä.
 
Vielä keskiviikkona pihan pihlajat olivat tämän näköisiä, mutta torstain ja perjantain välisenä yönä meille tuli ruska. Tänä vuonna ruska taitaa olla nopea ilmestys, hätistin poitsun vielä nurmikon leikkuuseen että saa silputtua pudonneita lehtiä nurmikolle. Meidän perheessä välillä törmää itä ja länsi, tällä kertaa pihlajanmarjojen muodossa. Kainuulaisen mieheni mukaan paljon pihlajanmarjoja tarkoittaa lumista talvea, minä hämäläisenä toistelin "pihlaja ei jaksa kantaa kahta taakkaa". Totesimme että hyvä ennustus, meidän perheessä pihlaja sen tietää joka vuosi :P

On ollut mukava lukea arvontakommenttejanne, aika moni tuntuu pitävän syksystä, muutamia pimeät illat masentavat ja väsyttävät. Ei ole varmaan vaikea arvata minun mielipidettäni, nautiskelun puolellehan tämä kallistuu vahvasti. Samoin pidän keväästä, pidän siitä kun ympärillä tapahtuu ja luonto muuttuu koko ajan. Keväällä on taas uuden alku ja kaikki on mahdollista, syksyllä hiljennellään tahtia ja valmistaudutaan talven tuloon. Yksi suosikkikirjoistani on Veikko Huovisen Hamsterit, olen lukenut sen useana syksynä ja hihitellyt talveen varautuvaa kaupunkilaisperhettä jota naapurin maalaisukko tuntuu vedättävän kunnolla 6-0.

Kyjyjen saralla sato on hieman tylsähköä, samaa tablettisarjaa jälleen yksi tehtynä. Toinenkin olisi päättelyä vaille valmis, nyt on siis melkein 9 työtä valmiina. Jee.
Kyjy #12, kattausliina, tämä yksilö 84 g
 
 
Tässä erään iltavapaan aikana blogeja surffaillessani päädyin aivan uskomattomalle sivustolle. Avatkaa linkki vain omalla vastuulla, jos omaat taipumuksen hurahtaa jouluhössötykseen, tässä on todellinen highway siihen tarkoitukseen.  Amerikassa osataan joulun odotuksestakin tehdä projekti, ja huomasin olevani armotta myöhässä. Mitäpä sitä näillä geeneillä muuta voisi odottaakaan, nyt pitäisi aikataulun mukaan olla jo neljä viikkoa touhuttu täysillä, siivottu sisääntulot, makuuhuone ja kylppärit, listat laadittu kansioon järjestykseen ja tehty joululahjat opettajille. Kyllä tuli jo ikävä Marttojen neuvoa "siivoa komerot jouluksi vain jos aiot viettää joulusi komerossa", kunnes eteeni tuli vihje sisäänkäynnin järjestämiseksi: "vie tavarat takapihalle, niin sisäänkäynti näyttää siistimmältä".
 
Nyt lähden Joen kanssa ihailemaan ulkokynttilöitä, pentu luo jo pitkiä katseita tänne päin ja käy välillä kerjäämässä rapsutuksia. Kylmeneviä syysilmoja luvassa, nauttikaahan ruskasta missä sitä vielä/jo on. Ja tervetuloa uusille lukijoille, Katsa, Eija L, Jenni, Mammutti ja Sude!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Arvonnan voimin kohti pimeneviä iltoja

Kiitos kaunis teille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen <3 Eiköhän tärkeintä ole pitää mielessä että tässä olisi tarkoitus rentoutua ja antaa hetki aikaa itsellekin, turhan tiukat säännöt ja rajoitukset vievät pian ahdistuksen puolelle.

Mutta nyt lupailemani synttärijuhlan pariin! Syksy on tuomassa mukanaan pimenevät illat, jolloin ainakin minä kiertelen sytyttelemässä kynttilöitä sisälle ja ulos. Lämmin teekuppi kuuluu niinikään asiaan, ja herkut ovat aina paikallaan vuodenajasta huolimatta :) Nyt laitetaankin arvontaan tällainen kaamospaketti, saajasta riippuen joko siitä nauttimiseen tai sen torjumiseen:
Resepti kaamokseen:
tuikkukynttilöitä
teetä
 suklaata
retroklassikko Hopeatoffeeta
 
Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän postaukseen 27.9.mennessä,
yhden arvan saat kertomalla suhteesi syksyyn ja pimeneviin iltoihin: tykkää vai ei?
lukijani tai sellaiseksi liittyvä saa lisäksi toisen arvan
 
Onnea arvontaan!

 


tiistai 9. syyskuuta 2014

Hämeen hitaimman syystuumailuja

Palauduttuani kesähorroksesta takaisin elävien kirjoihin olen havahtunut tosiseikkaan, että olen ohittanut kaksi merkkipaalua silmänkään värähtämättä. Blogini täytti kesäkuussa kaksi vuotta, ja lukijalaskurikin on pyörähtänyt uudelle tuhatluvulle. Mitenkäs tässä on näin päässyt käymään?

Tallustellessani päivittäisellä metsälenkillä Joen kanssa mietiskelin blogini syntyä ja elinkaarta, kehityskaaresta ei tässä tapauksessa voi oikein puhua. Kyjy oli tässäkin kaiken pahan alku ja juuri, ilmoittauduin tempaukseen intoa puhkuen ja päätin pitkään harkittuani avata oikein blogin jossa raportoisin tempauksen etenemistä.

Heti alkupostauksista lähtien aihealueet ovat poukkoilleet täysin linjattomasti, sillä minun etanavauhdillani ei oikein edenneet aloitukset saati tullut valmista. Blogissa ovat esiintyneet satunnaisten kässäprojektieni lisäksi meidän koirat, pihan väripilkut (välillä todella tiukasti rajattuna), näkymiä metsälenkeiltä, tyttären leipomukset, kodin turboahdetut komerot ja niiden epätoivoisia järjestely-yrityksiä, ufoesittelyjä ja yleistä höpinää. Eli juuri niin kuin kaikissa "blogs-for-dummies-" ohjeistuksissa varoitetaan tekemästä. Pitäisi valita yksi kiinnostava aihe, ja keskittyä siihen. Jaa?

Näiden ohjeistuksien mukaan blogia pitäisi myös päivittää säännöllisesti, mieluiten useita kertoja viikossa ja aina samaan aikaan. Joopa joo. Kätevä emäntä päivittää blogiaan silloin kun on hetki hiljaista, ja blogiarkistosta käy hyvin ilmi että huhti-kesäkuun välillä ei meidän huushollissa juuri hiljaista hetkeä ole, blogissani sen sijaan on hyvinkin hiljaista. Taas pieleen.

Lopuksi ohjeistetaan blogin pitäjää panostamaan kauniisiin kuviin ja tekemään teksteistä lyhyitä ja nasevia. Olen pahoillani, tämäkin meni huti. Kuvitus koostuu lähinnä ruuduista joita syntyy opetellessani kameran käyttöä, toki kuva-aiheet on valittu blogikirjoitusta ajatellen. Ja lyhyttä ja nasevaa tekstiä tuotan työkseni, joten siviilissä sitten vähän repeää. Sorry.

Miksi siis yhä keikun täällä? Eräälle kaverilleni vitsailin blogini olevan epätoivoinen yritys todistaa itselleni, että mullakin on harrastuksia. Toisaalta tämä on vähän kuin nurinkurinen päiväkirja, ihan kaikkea en tänne suolla, mutta aika hataralla filtterillä kuitenkin. Täältä ei löydy avotakka -kelpoisia sisustuskuvia, lähinnä niitä varoittavia esimerkkejä. Blogissani ei myöskään hymyile suloiset lapsoset, sillä jälkikasvu alkaa kolkutella murkkuikää ja suloisuus on väliin kovin hetkittäistä. Omalla naamallaan ja nimellään täällä esiintyy vain koirat, tämä on tietoinen valinta. Yllättävän moni täällä on jaksanut vierailla, ja kommenttinne saavat aina lämpimän läikähdyksen rinnassani.

Blogien kautta olen löytänyt muitakin samoista asioista kiinnostuneita, töissä minulla ei ole työkavereita jotka kiinnostuisivat pohtimaan puikkojen paremmuutta tai vinkkaamaan upeita sukkamalleja. Vapaa-ajalla taas moikkaan kutomiskavereitani jonkun futiskentän parkkiksella kun kurvaamme kukin tahoillemme. Olen huomannut, että muillakin on karvaisia kavereita varastamassa lankakeriä, ja kesät kuluvat pihalla kuopsuttaessa. Olen löytänyt ihanan realistisia arjen kuvauksia blogeista, enkä etukäteen pelkäämiäni valkoinen-beige -sisustuskuvia.

Kiitos kuluneista kahdesta vuodesta, aika on mennyt seurassanne kuin siivillä. Jos ette pahastu, jatkan edelleen tällä sillisalaattilinjalla, ja eiköhän elämä tästä joskus rauhoitu. Kahden vuoden ja kymmenentuhannen kunniaksi aion kyllä järjestää jotain pientä kivaa, siitä enemmän kun on jotain julkaisukelpoista!

maanantai 1. syyskuuta 2014

Glögikauden viralliset avajaiset

Näin aikaisin ei meidän huushollissa ole vielä ikinä aloitettu glögin keittoa! Neiti on köhinyt jo kolmatta viikkoa ja nyt suostui jäämään vihdoin harkoista pois, kun aikaisemmin yritetyt "ota ihan kevyesti" ja "älä juokse hiki päässä" kaikuivat kuuroille korville. Kuumetta ei ole ja nuhakin on helpottanut mutta ärsytysyskä on jäänyt päälle. Neito toivoi itse glögiä, ja tokihan äippä sitä keitti.

Aineksia on aina kaapissa, teen glögin mustaherukkamehuun maustamalla sen fariinisokerilla ja glögimausteseoksella. Samalla sain näpättyä kuvan valmistuneista kyjy #10 & 11, eli näitä kateliinoja seuraavat 2 kpl. Tässä glögiseos oli vielä hellalla kiehumassa.
Kyjyt #10 ja 11,
81 ja 82 g koukku 3½

Ulkona on vielä väriloistoa varsinaista ruskaa odotellessa. Tässä on tämän kesän hankinta syyshohdekukka, josta luin vasta jälkikäteen että on sangen hankala talvehtija. Katsotaan miten meillä viihtyy, olisi kyllä kaunis väriläiskä.

Hortensiakin jaksaa vielä kukkia, vaikka paras loisto alkaakin hiipua.

Kun katsoin tarkkaan, hortensian seasta pilkotti jotain erilaista valkoista. Tämän täytyy olla peräisin Lidlin alekorista mylläämästäni sipulipussista, jossa oli kyllä jotain liljojen sipuleita, mutta jo aika huonossa hapessa. Kiva ylläri että joku selvisi, ja vieläpä näin nätti!

Assistentti pyöri mukana tutkimassa viimeisiä kukkijoita, Joe on nyt 6 kk ja eka trimmauskin on kunnialla hoidettu. Sain taas hämmästytettyä ukkokullan positiivisen vahvistamisen tehosta, Joe loikoili trimmattavana rauhallisena syöden nappuloitaan. Kun trimmauskone surahti käyntiin syönti taukosi hetkeksi, mutta nopeasti ruoka alkoi taas maistua eli kaikki ok. Mitä enemmän tähän koulutusmenetelmään olen tutustunut, sitä enemmän siitä pidän. Toki se on aluksi kouluttajalle työläämpi perinteiseen verrattuna, mutta lopputulos on paljon parempi.

Ilokseni huomasin että Riikka oli löytänyt koiruuksien pariin, lämpimästi tervetuloa uusi lukijani!